Päätoimittajan päiväkirja

23.06. - YOSW

Annoin radion Päivän peilille (lähetys tänään klo 17) haastattelun WSOY:stä.

Aiheesta on vaikea puhua analyyttisesti, koska en hahmota, minkälaiseen järkeilyyn Bulevardilla tehdyt ratkaisut perustuvat. WSOY:n toiminnassa ei toimi puhdas bisneslogiikka, eikä siinä voi myöskään nähdä mitään ideologista tai esteettistä linjaa. On vain kaaos, osittain itse aikaan saatu, ja siihen kaaokseen reagoidaan tavalla, joka vain lisää pelkoa ja epävarmuutta.

WSOY:n kriisi liittyy koko alaa koettelevaan kriisiin, mutta ei pelkästään siihen. Ei kirjojen julkaiseminen oikeasti ole sähkökirjojenkaan aikana niin epätoivoisen mahdoton bisnes, kuin jossain yläkerroksissa ilmeisesti luullaan.

Saa nähdä, kuinka moni kirjailija vielä lähtee WSOY:ltä pois. Sen tiedän, että läheskään kaikki eivät enää tunne ylpeyttä ja hyvää mieltä noista neljästä kirjaimesta.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
30 kommenttia

20.06. - Nobelistien kielet
Laskin Saramago-kommenttien inspiroimana, miten kirjallisuuden nobelistien (yhteensä 107) kielet jakautuvat.

Ne jakautuvat näin:

englanti 27
ranska 13
saksa 13
espanja 10
italia 6
ruotsi 6
venäjä 5
puola 4
norja 3
tanska 3
japani 2
kreikka 2
arabia 1
bengali 1
hepera 1
islanti 1
jiddiš 1
kiina 1
oksitaani 1
portugali 1
serbokroatia 1
suomi 1
tšekki 1
turkki 1
unkari 1

Samuel Beckett on laskettu pelkästään englanninkieliseksi, vaikka hän kirjoitti englanniksi ja ranskaksi. Venäjää ja englantia käyttänyt Brodksy on vain venäjässä. Frédéric Mistralin kieli oksitaani on pieni romaaninen kieli; tarkempia tietoja linkin takaa Wikipediassa.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
20 kommenttia

18.06. - Muistelmia näkevästä

José Saramago on kuollut. Haluaako joku muistella?

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
3 kommenttia

15.06. - Nyt sitten potkut

Sofi Oksanen taitaa olla tämän blogin yleisin aihe, mutta minkäs sille voi, että hänen ympärillään tapahtuu koko ajan kiinnostavia asioita.

Nyt WSOY on sanonut Oksasen sopimuksen irti. En tiedä asiasta muuta kuin sen, mitä Hesari kertoo uutisessaan.

Merkillinen tilanne. En muista tämmöistä sattuneen ennen. Anna Baijars sanoo päätöksen olleen vaikea; ainakin siihen on helppo uskoa.

Lisäys klo 20.55
En usko, että Sofi olisi lähtenyt vaatimaan pelkästään itselleen niin järjettömän hyvää sopimusta, että kustantaja olisi päätynyt koko suhteen lopettamiseen. Oletan, että hän on esittänyt neuvotteluissa laajempaa joukkoa, kenties koko kirjailijakuntaa, koskevia ehtoja. Kustantaja ei ole halunnut suostua yleisiin parannuksiin, ja siitä umpikuja. Korostan, että tämä on puhdas arvaus, mutta ainakin se selittäisi tilannetta jotenkin järkeenkäyvällä tavalla.

Lisäys aamulla 16.6.
Tuttuun tapaan poistan, ehtiessäni, kommenteista pahimmat solvaukset ja älyttömyydet.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
10 kommenttia

11.06. - Taas on käyttöä syvällisille ajatuksille

Myös elämässä tulee joskus tappioita ja joskus voittoja. Tasapelitkin ovat mahdollista.

Myös elämässä kansakunnat ottavat mittaa toisistaan.

Myös elämässä saattaa rangaistuspotku mennä ohi tai nilkka tulla kipeäksi.

Myös elämässä on joskus epäreilua ja joskus paitsio.

Myös elämässä ponnistellaan toisinaan yhdessä.

Kun katsomme jalkapalloa, katsomme itseämme. Päällä mustaa ja valkoista nahkaa, sisus täynnä ilmaa.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
8 kommenttia

10.06. - Mitä kirjallisuus opettaa?

Päivänä muutamana kirjoitin Mary Shelleyn Frankensteinista ja siitä, että tämä 1800-luvun romaani antaisi eväitä 2000-luvun ydinvoima- ja geenitekniikkakeskusteluun. Sain äkäistä palautetta: ei se mitään eväitä anna, vaan tieteen vastaisia asenteita.

Olen siitä pitäen miettinyt kaunokirjallisuuden ja faktatiedon välisiä suhteita. Miten pitäisi suhtautua vaikkapa historiallisen romaanin tarjoilemiin tosiseikkoihin? Kaiketi varsin kriittisesti. Romaanikirjailijan keskeinen työkaluhan on mielikuvitus, eikä hänellä ole mitään velvoitetta pysytellä faktoissa.

Joillakin kriitikoilla on tapana kirjoittaa, että romaani "paljastaa" tai "osoittaa" tai "todistaa" jotain. Noin ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa, jos puhutaan faktoista. Tieteellinen tutkimus paljastaa, osoittaa tai todistaa, kertomakirjallisuus vain kertoo.

Eihän sille mitään voi, että kun lukee vaikkapa Viron lähihistoriaan tai 30-vuotiseen sotaan sijoittuvaa romaania, tulee lukeneeksi myös sillä mielellä, että oppii jotain tapahtumain todellisesta kulusta. Mutta yhtä hyvin kirjailija voi erehtyä tai panna omiaan. Täydellä oikeudella.

Mitä sitten opimme kirjallisuudesta?

Opimme asioita kielestä ja kerronnasta. Ajattelusta ja asenteista. Opimme asettumaan muiden nahkoihin, ymmärtämään että maailman asioihin on erilaisia näkökulmia. Alamme sietää. Tajuamme itsemme.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
10 kommenttia

09.06. - Kuvastamisesta

Kuvastaako tämän blogin kommenttiosasto jollain tavoin suomalaista kirjallisuuskeskustelua yleisemminkin?

Kuvasti tai ei, voidaan edellisen merkinnän kommenttien perusteella todeta, että kolmesta Finlandia-palkinnosta meitä kiinnostaa vain romaani-Finlandia. Tieto- ja lastenkirjallisuuden palkinnoilla ei ole väliä. Tämähän tiedettiin toki ennestään.

Ja tämä romaani-Finalndiasta keskusteleminen on sitä, että otetaan tikun nokkaan julkisuudesta tutuin palkintoon liittyvä henkilö ja kerrotaan omista ennakkoluuloista, jotka liittyvät ko. henkilön mahdollisiin ennakkoluuloihin. Tässäkään ei liene suurempaa yllätystä.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
15 kommenttia

07.06. - Diktaattorit ja esikunnat valittu

Tiedotetaan näin:

"Kultturitoimittaja Minna Joenniemi päättää, kuka saa ensi joulukuussa jaettavan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Suomen Kirjasäätiö on nimittänyt myös lautakunnan, joka valitsee enintään kuusi romaania palkintoehdokkaaksi. Valintalautakunnan puheenjohtaja on filosofian kandidaatti Marianne Bargum ja jäsenet suomen kielen tutkija, tietokirjailija Lari Kotilainen ja viestintäkonsultti Kirsi Piha."

"Finlandia Junior –palkinnon saajan valitsee ensi syksynä näyttelijä, kirjailija/kolumnisti Hannu-Pekka Björkman. Ehdokaskirjat valitsevaan lautakuntaan on nimitetty puheenjohtajaksi Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin toiminnanjohtaja, FL Maria Ihonen ja jäseniksi keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta ja kirjakauppias Iida Simes."

"Tieto-Finlandia-palkinnon saajasta päättää Suomen Pankin johtokunnan jäsen, tohtori Sinikka Salo. Enintään kuusi palkintoehdokasta valitsevaan palkintolautakuntaan on nimitetty puheenjohtajaksi Kirjakauppaliiton kunniapuheenjohtaja Stig-Björn Nyberg ja jäseniksi toimittaja, VTM Anna Paljakka ja Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja, FT Jarmo Saarti."

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
15 kommenttia

04.06. - Näpit irti?

Olin laitosten puolustaja. Näpit irti orkestereista, museoista ja valtionosuuksista, ajattelin. Älkää koskeko Kansallisoopperaan, ajattelin. Sitten luin Antti Järven ja Tommi Laition pamfletin Saa koskea. Silmäni avautuivat.

Ymmärsin katsoa lähelle. Tutuista taiteilijoista puolet työskentelee laitoksissa kuukausipalkalla, toinen puoli kerjää murusia pätkäprojekteissa. Molemmat ryhmät ovat yhtä lahjakkaita ja yhtä intohimoisia, molemmilla olisi yhtä paljon annettavaa. Miksi pitäisi taistella sen puolesta, että samaan kykenevien taiteilijoiden välinen eriarvoisuus pysyisi voimassa?

Olemassa olevien rakenteiden raivokas puolustaminen ei itse asiassa lähde halusta puolustaa kulttuurin hyvinvointia. Se lähtee pelosta.

Pelottaa, että kulttuurin rakenteiden purkaminen johtaa myös kulttuurin rahoituksen ja arvostuksen murenemiseen. Tai sitten, vielä raadolisemmin, puolustajaa pelottaa että hän ja hänen kaverinsa menettävät asemansa.

Saa koskea on hyvä pamfletti, raikkaasti ja rakkaudella kirjoitettu. Se ei ole vihainen tai sarkastinen, vaan se etsii ihan tosissaan tapoja tehdä asiat toisin, yhteisöllisemmin, luovemmin, rennommin. En ole kirjoittajien kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta miksi pitäisikään, keskustelu loppuisi siihen. Tästä se vasta alkaa.

Tämä on Parnasson 3/2010 pääkirjoitus.
Lehti ilmestyy 17. kesäkuuta.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
7 kommenttia

02.06. - Käännöskritiikin kriisistä

Näppituntumani on sanonut pitkään, että käännöskirjallisuutta arvostellaan nykyään vähemmän kuin ennen. Nyt tästä on myös konkreettista näyttöä: eräs pienkustantaja kertoi lähettääneensä pinon uusia käännöskirjoja sanomalehteen, josta ilmoitettiin että heillä ei enää arvostela käännöskirjallisuutta lainkaan. Pino kiersi sitten toiseen lehteen, ja sieltäkin kerrottiin, että arvosteluissa keskitytään kotimaiseen kauno- ja tietokirjallisuuteen.

Kehitys on ymmärettävää sitä taustaa vasten, että lehdet haluavat yhä harvemmin kertoa asioista, jotka olisivat uusia. Monet kotimaiset kirjailijat tulevat Suomen median kautta tutuiksi, ja heidän kirjansa on helppo ottaa arvosteltavaksi, koska lukijat tietävät heti, kenestä on kysymys. Ennestään tuntematon ulkomainen tekijä, vaikka kuinka hyvä, kiinnostaa pienempää lukijoiden joukkoa.

Tietenkin joku voisi ajatella, että olisi mukavaa saada tietoa sellaisesta, josta ei ennen tiennyt. Mutta näin ajattelevat ihmiset taitavat olla vähemmistö.

Myönnän, että Parnassollakin on taipumus suosia kotimaista. Syys- ja kevätkauden ensimmäisissä numeroissa painottuvat kotimaiset, myöhemmissä käännöskirjat. Kenties tätä huomaamatta syntynyttä tilannetta pitäsi vähän muuttaa.

Kesäkuun Parnasson arvosteluja aletaan pikku hiljaa julkaista netissä. Nyt löytyy Arto Virtasen Borges-arvio, huomenna tulee lisää. Leht ilmestyy 17.6.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
6 kommenttia