Eilisiltainen merkintäni oli luonnos vuoden ensimmäisen Parnasson pääkirjoitukseksi. Hioin sitä vielä tänään, eihän esimerkiksi Päivän mietelauseesta voi sanoa että se on ohjelma, “joka saattaa sisältää ihan mitä tahansa”.(Lukekaa lopullinen pääkirjoitus lehdestä ensi viikolla!)
Kannessa komeilee (ensimmäistä kertaa minun aikanani) uudelleen sama kirjailija, joka siinä on jo ollut. Tällä kertaa piirrettynä, kuten tapamme nykyään on.
Tästä numerosta tuli myös sellainen, jossa ei ole lainkaan alkuperäisrunoja; sen sijaan hyvin moni artikkeli siteeraa lyriikkaa. Runoton Parnasso olisikin mahdoton ajatus. Novellittomia Parnassoja on julkaistu tätä ennen useita, mutta nyt meillä on monen aukeaman verran islantilaisen, juuri PN-palkitun Gyrðir Elíassonin novelleja.
Viime viikon satoa on tämä yhteensattuma: Hannu Kankaanpää tarjosi esseetä Helsinki-aiheisista runoista, ja seuraavana päivänä tuli kutsu Stefan Bremerin Helsinki-aiheisen kirjan julkistamistilaisuuteen & näyttelyn avajaisiin. Nämä kaksi aihetta oli ilo saattaa yhteen.
On lehdessä muutakin. Se ilmestyy ensi viikon torstaina.
On hienoa ja etuoikeutettua joutua odottamattomien ajatuksien häiritsemäksi. Se voi tapahtua vaikkapa radiota kuunneltaessa. Mielikanavani Yle Radio 1 lähettää esimerkiksi ohjelmaa nimeltä Päivän mietelause, joka saattaa sisältää ihan mitä tahansa.
Oikeastaan pitäisi puhua imperfektissä: Päivän mietelause saattoi sisältää ihan mitä tahansa.
Vuoden alusta Mietelause on sijoitettu keskipäivän sijasta varhaisaamuun, eli sitä ei enää juuri kuule. Vielä kohtalokkaampaa on, että ohjelmalta on otettu rahat pois. Enää ei saa valita luettavaksi mitään, mikä maksaisi jotain. Kanavalle kelpaavat vain sellaiset mietteet, joiden tekijä on kuollut vähintään 70 vuotta sitten.
Löytyyhän maailmasta ajatonta viisautta. On silti suru ja sääli, että Yle näin katkaisee elävän kontaktin nykyajassa eläviin aforistikkoihin ja runoilijoihin – muutaman satasen tähden. Pienoiset julkaisupalkkiot ovat varmasti olleet paljon ostovoimaansa arvokkaampia niille, joiden mietteitä on valittu luettavaksi. Mietteitä ei kirjoiteta rahasta, vaan siksi, että joku ne kuulisi.
Yle Radio 1 on hyvä kanava. Kirjallisuusohjelmiakin on tänä vuonna entistä enemmän. Silti surettaa pikkumainen säästäminen juuri sellaisessa kohdassa, jossa se ei hyödytä ketään mutta levittää pahaa mieltä laajalle.
