“Kirjava joukko jahtaa Runeberg-palkintoa”, otsikoi sanomalehti Uusimaa aamun palkintouutisen. Ja tässä tuo joukko on:
Ralf Andtbackan essee/runo-kokoelma Magnetmemoarerna (Ellips)
Birgitta Bouchtin romaani Tusenblad, en kvinna som snubblar (Schildts)
Siiri Enorannan romaani Gisellen kuolema (Robustos)
Pauliina Haasjoen runokokoelma Aallonmurtaja (Otava)
Kurt Högnäsin runokokoelma De bronsblå solarna (Söderströms)
Katja Ketun romaani Kätilö (WSOY)
Joni Pyysalon novellikokoelma Ja muita novelleja (WSOY)
Essi Tammimaan romaani Paljain käsin (Gummerus)
Jos Finlandia-lista herätti hälinää, niin luulisi tämänkin herättävän. Tuntuu todellakin siltä, että esiraati on kokenut etsimisen ja löytämisen iloa.
Tämän vuoden ehdokasasettelut kertovat siitä, että kirjallinen kenttä on yhä hajanaisempi. Ei ole olemassa yhtenäisiä laadun kriteereitä, vaan laajasta tarjonnasta voi aivan perustellusti koota hyvin monenlaisia valikoimia.
{ 8 kommenttia… lue ne alta tailisää omasi }
“Kirjallinen kenttä on hajanaisempi”.
Kiitän esiraatia siitä, että pienemmiltäkin kustantajilta on löytynyt kiinnostavia teoksia ehdokkaiksi.
Maamme on myös edelleen kaksikielinen. Runeberg-palkinnon saajaksi sopii hyvinkin ruotsinkielinen teos.
Tässä myös Katja Ketun Kätilön puolesta puhuneet saavat hieman lääkettä haavoihinsa.
Hyviä joulunalusaikoja!
Palkintoraatien erilaisia mieltymyksiä kuvaa, että Satu Taskisen Täydellinen paisti ohitti Finlandia-ehdokkaat (Linturin Isänmaan Tähden ja Gustafssonin Huorasatu) HS:n esikoiskirjapalkinnon valinnassa.
Huomioitavaa sekin, että Runeberg-ehdokkaissa ei ole yhtään esikoisteosta.
Iänikuista. Kuten sekin, että Finlandia-kisaan löytyy ehdokkaaksi aina väh. yksi esikoinen. Eikä se esikoinen koskaan voita.
Runeberg-palkinto on omasta mielestäni ollut hauska, sympaattinen, toimiva ja arvokas palkinto nämä 15 vuotta, jota olen kirja-alalla työskennellyt. Kun kirjoitin “toimiva”, tarkoitin että sillä tuntuu oikeasti olevan hyvää painoarvoa, vaikka kirjallisuuspalkintoja on paljon. Jotain siellä tehdään siis oikein hyvin.
Finlandiaan ja HS-esikoispalkintoon tulee tahtomattakin kovuutta, koska haetaan “yhtä” sääntöihin sopivasta ehdokkaista. Silti jokainen asioita seuraava tai muuten vaan perusajatuspalikoilla varustettu kirjallisuusihminen tietää, että se “yksi” yhtenäkään vuonna ei ole ehdoton-ainoa-yksi.
Runeberg-raadit ovat aina iloisen vapautuneesti seikkailleet koko vuoden valikoimassa ja selvästi pyrkineet tuomaan jotain löytämäänsä, hieman erilaista ja valokeilojen polttamattomaa, meille muille lukijoille. Siksi ainakin itse iloitsen palkinnon luonteesta, näkökulmasta.
Kalevi Jäntin palkinto on myös ollut kiinnostava, ja hämmästyttävän tarkkasilmäinen, kun katsoo saajien jatkokehitystä.
Hyvä blogikirjoitus päätoimittaja-Jarmolta. Ja tuo “Tällä kertaa näin”: juuri noin, ja hyvä niin!
F-palkinnon tärkein tehtävä, eli myynnin edistäminen tuskin toteutuisi, jos voittajaksi valittaisiin teos nimeltä Huorasatu. Ei sellaista tädit ostais joulupakettiin…
Teemu H:lle lyhyenä kommenttina: Lähteisiin turvautumatta tulee mieleen ainakin yksi Finlandian voittanut esikoinen, Johanna Sinisalon ”Ennen päivänlaskua ei voi”.
Nimimerkki Ihminen kaikki heidän hirveytensä!
Eipä tämänvuotinen Finlandia -voittaja Rosa Liksom ole myöskään tätien suosikki. Eikä mikään hänen kirjansa.Tai varmaankin on tätien, mutta millaisten tätien! Niitten mukavalla tavalla vinksahtaneiden, lukeneitten ja sivistyneitten. Sen verran positiivisella tavalla raju kirjailija on Rosa Liksom. etteivät häntä kaikki kakistelematta niele ja lue.
Eipä ole myöskään Finlandia -voittajateosta Hytti n:o 6 myyty niin paljon kuin olettaisi. Syyt ovat arvattavissa.
Myyntitulos ei ole syntiä mihinkään suuntaan, mutta siitä voi aina vetää johtopäätöksiä.
J. Pekka: Totta! Johanna Sinisalo asetti silloin mahdollisille tuleville esikoisvoittajaehdokkaille riman aika korkealle.