On muutamia eri tapoja saada ihmiset uskomaan jotain. Yksi on sellainen, että esittää jonkin väitteen ja liittää väitteeseen perustelut. Tai sitten voi alkaa jankuttaa jotakin. Eipä aikaakaan, niin jankutus muuttuu totuudeksi.
Muuan sanomalehti esitteli pari päivää sitten ihmisiä, jotka lukevat työmatkallaan jotain. Eräs matkalainen luki – siteeraan – “Katja Ketun Finlandia-ehdokkuuden saanutta romaania Kätilö.” Kummakos tuo, kun koko loppusyksyn ajan hoettiin samassa lauseessa Kätilöä ja Finlandiaa.
Hokemia piisaa. Niiden perusteella tiedämme, kuinka mahdotonta on runouden kääntäminen, kuinka huiman halpaa sähkökirjan teko. Seuraavan presidentin nimeä on jankutettu jo monta vuotta.
{ 4 kommenttia… lue ne alta tailisää omasi }
Näinhän se on. Seuraava presidentti vaan on suunnilleen yhtä tärkeä kuin seuraava missi, paitsi että missi vaihtuu joka vuosi. Presidenttiydessä on sitä jatkuvuutta. Muuten ihan sama, paitsi että missin pitäminen tulee halvemmaksi.
En nyt viitsi suuremin jaotella näitä ihmisten uskomuksia, mutta kevyesti viitaten:
1: Ajatus, joka muuttuu todeksi (Toimii etenkin edistyksekkäässä tietotekniikassa)
2. Ajatus, jonka haluaisi olevan totta (Taitelijat ja muut fiktiota luovat)
3. Ajatus, joka on totta (Yleensä epäsuosiossa olevat puolihuomiota herättävät tyypit, joiden kohdalla kyllä sivutaan em. mahdollisuutta, mutta tähdätään kaikille hauskimpaan – tai ainakin sovinnaisimpaan mahdollisuuteen)
4. Ajatus, joka ei ole totta. (Ajatus, joka ei ole täysin selvästi totta, on helppo ohittaa. Sille löytyy ilmiselviä ja myös itsestäänselviä, vastaanpanemattomia todisteita.)
6. Puolitotuudet. (Ne kaikkein pahimmat. Toinen puoli vaatii myöntymistä että hei, tuossa on pointtia, mutta kun sen myöntää, toinen puoli vonkaa todisteita ja esittää pahan vastaväitteen. Vaatii kovatasoista erittelijää ja perusteluita. Tähän usein kaikki järkevät keskustelut pysähtyvät, koska kaikki voidaan kyseenalaistaa eikä kukaan samalla usko mihinkään.)
Loppukaneetti: Ja jokainen muuten voi valita, haluaako edes uskoa tai välittää yhtään mistään.
(Unohtu kaiken uuden romaaninkirjoittamisen ohessa pari sanaa, mutta mitäs siitä. Nyt takasin työn pariin, saadaan uutta ulos)
Mikä jokaista kiinnostaa, ei tarvitse jankutusta eikä erityiskohtelua; ei seksi, ei englanti, eikä äidin kieli.