Eilisiltainen merkintäni oli luonnos vuoden ensimmäisen Parnasson pääkirjoitukseksi. Hioin sitä vielä tänään, eihän esimerkiksi Päivän mietelauseesta voi sanoa että se on ohjelma, “joka saattaa sisältää ihan mitä tahansa”.(Lukekaa lopullinen pääkirjoitus lehdestä ensi viikolla!)

Kannessa komeilee (ensimmäistä kertaa minun aikanani) uudelleen sama kirjailija, joka siinä on jo ollut. Tällä kertaa piirrettynä, kuten tapamme nykyään on.

Tästä numerosta tuli myös sellainen, jossa ei ole lainkaan alkuperäisrunoja; sen sijaan hyvin moni artikkeli siteeraa lyriikkaa. Runoton Parnasso olisikin mahdoton ajatus. Novellittomia Parnassoja on julkaistu tätä ennen useita, mutta nyt meillä on monen aukeaman verran islantilaisen, juuri PN-palkitun Gyrðir Elíassonin novelleja.

Viime viikon satoa on tämä yhteensattuma: Hannu Kankaanpää tarjosi esseetä Helsinki-aiheisista runoista, ja seuraavana päivänä tuli kutsu Stefan Bremerin Helsinki-aiheisen kirjan julkistamistilaisuuteen & näyttelyn avajaisiin. Nämä kaksi aihetta oli ilo saattaa yhteen.

On lehdessä muutakin. Se ilmestyy ensi viikon torstaina.