Onnistuin muodostamaan itselleni mielipiteen Helsinkiin suunnitellusta Guggenheim-museosta. Se menee näin (tämä on vastaukseni HS-raadin kysymykseen):
Guggenheim edustaa ylikansallista höttökultturia, standardoitua perustaidetta, joka ei haasta eikä yllätä. Koko homma on nyt menossa väärinpäin: yritetään tehdä taidelaitos turistivetonaulaksi. Kestävämpää on se, että luodaan mielenkiintoista sisältöä, joka kasvaa sanomisen ja ilmaisemisen tarpeesta. Raha- ja turistivirrat ovat mukava ja tervetullut taiteen lieveilmiö, mutta ollaan hakoteillä, jos niistä tulee pääasia.
{ 16 kommenttia… lue ne alta tailisää omasi }
Kun olen katsellut noiden guggemheimien sivuprofiileja, niin nehän kumartelevat kuin kerjäläiset kadunkulmissa. Taitavat vain saada vähän suuremman potin kerjuukirroksillaan ja samoihin taskuihin kuin kaikki muukin maailmanmani.
Olen päätoimittajan kanssa täysin samaa mieltä.
Toisaalta.
Kannatan monia mahdollisuuksia, monenlaisia laitoksia, monenlaista taidetta. Toinen lisää ja enentää toista. Ei voi olla pois.
Suomi-näkyvyys ja kansainvälisyys kasvavat ja kukoistavat.
Komeaa, kun saan kävellä Guggenheimiin, Ateneumiin, Kiasmaan ja pieniin näyttelytiloihin.
Ei voi olla virallista taidetta.
Onko ennakkoon päätetty, mikä on edistyksellistä, mikä hyvää, mikä taantumuksellista, mikä hättötaidetta…?!
Tulitetaan ja lähestytään mielenkiintoista haastetta monesta ja vieläkin useammasta näkökulmasta.
Ahaa, Helsingissä, maailman perillä, on Guggenheim, mennäänpä sinne!
En ole taantumuksellinen, en edistyksellinen.
Olen avoin.
Olen Kostin kanssa samoilla linjoilla.
Otetaan vastaan uutta, ei jämähdetä Ateneumiin ja Kiasmaan ja muihin näyttelytiloihin. Tulisipa haastetta nykyisille museoille rakentaa yhä mielenkiintoisempia näyttelyitä.
Olkoon Guggenheim vetonaulana turisteille mutta myös taiteista kiinnostuneille.
Ei pidä jäädä kotikutoiseksi eikä esteeksi uudistumiselle.
Tulenkantajien sanoja soveltaen “Ovet auki maailmaan”.
Kosti,
kannatan sekä avoimuutta että kriittisyyttä. Sillä yhdistelmällä toimii esim. tiedeyhteisö.
Kriittisyyteen on erityisesti aihetta silloin, kun asiassa on uskottelun maku, kaupataan toiveunia ja pyydetään läjäpäin rahaa.
Ymmärrän laadun ja sisällön tarpeen ja niihin satsaamisen.
Ihmettelen vain niitä ennakkoluuloja, joita aikoinaan kohdistettiin Kiasmaan ja Musiikkitaloon. Ja nyt Guggenheimiin.
Katsotaan 20-30 vuoden kuluttua.
Uskon, että epäilevät tuomaatkin silloin nauttivat Helsingin Guggenheimin tuomista sisällöistä ja mahdollisuuksista.
Rahaa on sijoitettava, jos haluaa hyviä tuloksia.
Ja raha saadaan sekä valtioilta että liike-elämältä, uskon ja toivon.
Ja mitä tulevan Helsingin Guggenheimin profiiliin tulee, toivon että Guggenheimin profiili on koukeroinen, mielikuvituksellinen ja jopa kuvittelematon. Kiitos, ei enää laatikoita, ei enää suorakaiteita, ei enää Helsingin sumussa tai auringossa kylpeviä laatikoita.
Kun Guggenheimista on kyse (tai vaikkei olisikaan) haluan kulkea Esplanaadilta Kappelin ohi Kauppatorille ja katsella luovan työn arkkitehtonisesti luovaa rakennusta veden äärellä.
Ja sisällä näen maailman parasta taidetta kaikista maanosista.
Parhaat taidehetket ovat edessäpäin!
Voi veljet ja siskot!
Kosti, Hesarin pääkirjoitustehtailija kylläkin toivotteli muutama päivä sitten Guggenheimin Töölönlahden pohjaan, veden alle ja se minustakin olisi sopiva ratkaisu.
Hesarin pääkirjoitustehtailijalla on vain yksi pää. Ja yhtä vajavainen ja täydellinen kuin meillä muillakin.
Nämä ovat ihmisten kirjoituksia.
“Uskoin kerran ihmisihin,
en nyt uskone enempi…”
Mutta minä uskon, että sen minkä ihminen voi upottaa,
voi hän myös nostaa ja saada kukoistamaan.
Valtiot, kansat ja kaupungit ovat nousseet raunioista,
Maailma on tullut ihan hulluksi (enkä tarkoita nyt vaaleja, pressanvaalit ovat vielä ihan terveestä päästä tähän verrattuna)! Isät ja äidit murhaavat perheitään ja se on jotenkin ymmärrettävää! Samaan aikaan sähköstä on tullut rajallinen hyödyke, jota saa vaan hyvällä tuurilla pistorasiasta. Mikä meni väärin?
Tässä rumien hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa olisi tilaa avainromaanille rakkaudesta; siitä kuinka raha kompensoi intohimon puutteen jos toisen kieli tuntuu historiallisista syistä olevan rahan peukalon alla.
Kun Helsingin Guggenheim on avattu, seuraavina vuosina ilmestyy kymmeniä intohimoisia romaaneja ja runoteoksia joissa henkilöt kohtaavat Helsingin Guggenheimissa. On romantiikkaa, on agentteja, on veijaritarinoita. On ihastelua ja satiireja.
Kirjoittajapiirien ohjaajat antavat Guggenheim -aiheisia tehtäviä oppilailleen. Kuvataideopiskelijat luonnostelevat intohimoisesti lehtiöihinsä.
Negatiiviset nuhruilevat kriitikot lymyilevät naamat hapanvihreinä museon liepeillä. Renessanssitädit rehevinä käsilaukuissaan viiniä ja konjakkia.
Helsingin kuivahkoille ja vain kesällä eläville poskille on tullut pysyvä elämänpuna.
Heikinkajavatkin nuortuvat mutruilemaan ja tabermannit kilvan lyyrittelevät.
Intohimoa ja elämää se tulee olemaan.
Kuulostaa edelleen toiveunilta.
“Uskokaa unelmiin, sillä niihin on piilotettu ikuisuuden portti” (Kahlil Gibran)
“Jos Helsinkiin rakennetaan museo (Guggenheim), Pohjois-Eurooppaan ei Ehrnroothin mukaan tule enää toista Guggenheimia”
(Guggenheimin säätion hallituksen jäsenen Carl-Gustaf Ehrnroothin haastattelusta Helsingin Sanomissa tänään sunn. 15.1.2012)
“Antakaa minulle myrkkyä kuollakseni tai unelmia elääkseni” (Gunnar Ekelöf)
Miksi Helsinkiin pitäisi saada Guggenheim?
Guggenheimin säätiön jäsen Carl Gustaf Ehrnrooth HS 15.1.2012:
“Tärkein etu on kokoelma, mutta kansainvälinen verkosto tekee Guggenheimin ainutlaatuiseksi.”
“Arkkitehtuuri on vetonaula ja Guggenheimin pääperiaatteita, mutta jos ei ole hyvää sisältöä, koko idea kaatuu”
“Jos Helsinkiin rakennettaisiin oma Guggenheim, isojen näyttelyiden pystyttäminen olisi verkoston jäsenelle huomattavasti halvempaa kuin ulkopuoliselle”
“Korkeatasoinen sisöltö vetää suuria yleisöjä…”
Jotkut liitelevät guggenheim-unelmissa. Senkus vaan.
Mutta hätkähdin aamulla Hesarin avatessani kun näin suuren valokuvan jota en heti tunnistanut, mitä se esittää. Ensimmäiseki tuli mieleen Guggenheim ja seuraavaksi se, että arkkitehtien piirtämä “havainnekuvahan” se siinä ja vasta sitten luin laivaonnettomuudesta Italiassa…
Taitaa Kosti vääntää kieli poskessa oikeaa jytkyä konsulttituubaa.
Käärmeöljykauppiaiden yleismaailmallista uberhöttöä.
Gutenbergin galaksit, visuaalinen lukutaito ja sisäiset sankarit, ou jes!
Eikä maksa kuin 200-300 milliä..