Päätoimittajan päiväkirja


Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus

12.02. - "Tyypit, joilla esiinny ei aivotoimintaa..."

Toimittajien ja jossain määrin taiteilijoidenkin tehtävä on vallanpitäjien kritisointi.

Se käy helposti. Ilmoitetaan vain, että suomalainen vallankäyttö on korruptoitunutta. Todetaan, että aivottomin aines valikoituu politiikkaan, ja kaikkein typerimmistä tulee kansanedustajia. Huomautetaan, että yhteiskunta on ihan paska. Näin toimimalla voi tulla kuuluisaksi ja arvostetuksi ajattelijaksi, ainakin Juice tuli.

Mutta jos ihan totta puhutaan, jokainen vallankäyttäjä ei ole koko ajan epärehellinen, korruptoitunut ja/tai epäpätevä. Osa päätöksistä - niistäkin, joilla palkitaan jo palkittuja, suositaan jo suosittuja - on hyviä. Jotkut taiteilijat ovat kiinnostavampia kuin toiset, ja heitä sietääkin suosia.

Vallan kritisointi sellaisenaan ei johda yhtään mihinkään. Ei riitä, että toteaa, että vallan väärinkäyttöä esiintyy eritoten siellä, missä esiintyy valtaa. Täytyy nähdä tarkemmin, tietää enemmän, osoittaa ja perustella, kuka toimii väärin ja miten.

Jarmo Papinniemi.(Pysyvä linkki merkintään.)

Kommentit

Pitsalähetti kirjoitti (12.02., klo 16.27.):

"Vallan kritisointi sellaisenaan ei johda yhtään mihinkään. Ei riitä, että toteaa, että vallan väärinkäyttöä esiintyy eritoten siellä, missä esiintyy valtaa. Täytyy nähdä tarkemmin, tietää enemmän, osoittaa ja perustella, kuka toimii väärin ja miten."

Ei riitä, ei. Mutta riittää että seuraa mediaa - siellä toimii henkilöitä, jotka näkevät tarkemmin, tietävät enemmän, osoittavat ja vielä perustelevat vallan väärinkäytökset. He saavat työstään palkkaa, toisin kuin kirjailijat.

Kosti kirjoitti (12.02., klo 16.30.):

Olen samaa mieltä päätoimittajan kanssa.

On ihmisiä, jotka ovat niin valovoimaisia, lahjakkaita, luottamusta herättäviä ja suosittuja, että heidät suorastaan ja yhä uudestaan kiskotaan yhteisten asioiden hoitajiksi.

Suurimmalle osalle meistä näille palstoille kirjoittavista ei ole noita hyviä ominaisuuksia kovinkaan paljon. Kukaan ei pyydä meitä edes nakkikioskin johtoon. Siksi me heristämme nyrkkiä taskussa ja puramme täällä kateutta ja vihaamme.

Ihmisillä on tietenkin ëri tavalla kunnianhimoa ja pyrkyä johtaville paikoille. On vilpittömiä, kieroja ja epärehellisiä. Kaikkialla.

"Joka yleistää on hölmö" (Blake).

Camunen kirjoitti (12.02., klo 17.11.):

Sellaiset johtajat millainen kansa, kuulee sanottavan. Yllättävää kyllä joskus myös päinvastainen on totta: sellainen kansa millaiset johtajat. Paljolti riippuu poliitikoista rohkaisevatko he ihmisessä piilevää hyvää vai pahaa. Totalitarismi käyttää hyödykseen ihmisluonteen pimeimpiä puolia; kateutta ja itsekkyyttä.

(vapaasti Havelin mukaan)

Pirkko A kirjoitti (12.02., klo 17.25.):

Ei ne älykkäimmät ja taitavimmat ole tuolla johdossa ja päättämässä asioistamme, vaan halukkaimmat. Siksi tarvitaankin älykkäitä ja taitavia neuvonantajia.
Onneksi on niitä, jotka haluavat tehdä "likaisen työn" eli keikkua julkisuudessa. Ajatelkaa, se on todella kovaa hommaa ja siinä herkästi sottaantuu.

Uniform kirjoitti (12.02., klo 17.39.):

Tärkeätä että kansanedustajien ja ministerien jne palkat ovat niin korkeat, että paras aines hakeutuu päättämään yhteisistä asioista.

Poppius kirjoitti (12.02., klo 17.47.):

"On ihmisiä, jotka ovat niin valovoimaisia, lahjakkaita, luottamusta herättäviä ja suosittuja, että heidät suorastaan ja yhä uudestaan kiskotaan yhteisten asioiden hoitajiksi."

Ja hekö ovat yksiselitteisesti kansakunnan parhaimmistoa? Nämä ominaisuudethan eivät kuitenkaan vielä tee kenestäkään hyvää johtajaa, korkeintaan auttavat pääsemään valtaan. On aivan eri asia olla luottamusta herättävä ja suosittu kuin luottamuksen arvoinen ja "alamaisiaan" kuunteleva. Luultavasti tällekin palstalle kirjoittavissa olisi kosolti hyviä ominaisuuksia, joista olisi hyötyä esim. kansanedustajan työssä, mutta monelta muutoin varteenotettavalta henkilöltä puuttuu se tärkein, so. vallanhalu. Näin ollen en siis suinkaan allekirjoita sitä, että valtaan valitaan automaattisesti pelkät jyvät akanoista.

Tietysti on myös niin, että valtaapitävissä on monia tehtävän hoidossa eikä vain siihen pyrkimisessä ansionsa osoittaneita. Ihmisluontoon vain tuntuu oleellisesti kuuluvan se, että vallankahvassa kovin monen entiset arvot kummasti heittävät häränpyllyä, ja oma etu on aina lähinnä ja ennen kaikkea kyltymätön. Ei tällaisen paljastaminen ole kateutta eikä vihaa, enkä ole myöskään kovin usein kohdannut yksilöimätöntä vallankäyttäjien arvostelua arvostelun itsensä vuoksi.

Jommi Leppälä kirjoitti (12.02., klo 19.21.):

Varsin mielenkiintoinen avaus.
Juice kirjoitti Jumala on - teokseensa ajatuksen, joka meni näin. "Elämä on parasta huumetta, ne sanovat. Ja yrittävät parhaansa mukaan vieroittaa meidät siitä." Mikä on aivan totta. Laajemmin jos asiaa katsoo, niin ainahan se kuitenkin on niin, että ne muutamat selväpäiset eivät tilannetta pelasta. Usein he joutuvat lähinnä kärsimään. Vai kuka poliitikko olisi niin nöyrä ja rehellinen, että myöntäisi reilusti, että "juu, lahjuksia olen ottanut." Ei näin ainakaan Suomessa tapahdu jos mielii pitää mielikuvaa seuraavasta kaudesta. Täällä myönnetään vain ja ainoastaan se, mikä voidaan takuuvarmasti todistaa, eikä aina sitäkään;
"Todisteet pöytään!" Kuten muuan ministeri ärähti saman tien kun juttu eräästä surullsenkuuluisasta puukasasta tuli julkisuuteen.

Jommi Leppälä kirjoitti (12.02., klo 19.29.):

Tarkennetaan nyt ed. kommenttia vielä sillä, että tuossa Juicen lainauksessa tiivistyy pitkälti se, mihin hänen kritiikkinsä perustui.

Ja kyllä, yhteiskunta ON ihan paska. Vai miltä kuulostaa se, että joku ulkomaalainen rikollinen voi pysyä maassa ja ampua 6 ihmistä,mutta 81-vuotias viaton mummo häädetään ilman lääkärien väliintuloa takaisin venäjälle. Johdonmukaista!
Sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä, onko siellä ne muutama kunnon tyyppi siellä täällä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Ja Juice myös puhui ja kirjoitti kokonaisuudesta, koska näki kokonaisuuden, eikä takellellut yksityiskohtiin. Sillä uskokaa; Tulette näkemään pian, miten ne yksityiskohdatkin lahoavat. Kuten kävi Neron aikana.

Kosti kirjoitti (12.02., klo 21.50.):

Enpä paljon laittaisi ropoja likoon sellaisten asioiden hoitajien puolesta, joiden mielestä elämä ja yhteiskunta aina vaan paskaa ja sontaa.

Mitä tällaisella ihmisellä on kenellekään ja millekään annattavaa?

Sen sijaan heti valpastun ja tulen hyvälle mielelle, kun joku sanoo että lamassa ja taantumassa ollaan ja tästä yhetistuumin on pakko nousta ja noustaan ja yhdessä kannamme kortemme kekoon.

Toivoa on. Toivoa on. Toivoa on.
Tästä on vain yksi tie - eteenpäin ja ylös!

Mitä te ruikutatte, nuoret ihmiset!

Minä olen tehnyt kaikkia töitä koko ikäni. Olen köyhä mies. Aina olen tarttunut kuokkaan ja saanut pari perunaa. Vahvaa on elämä ollut. Ja arvokasta.

Kosti kirjoitti (12.02., klo 22.32.):

Parahin Poppius!
Kiitos ajatuksista.

Mutta kun parhaat eivät pyri valtaan, miksi sinä et sitten parhaana pyri valtaan?
Silloin ei tarvitsisi käyttää elämäänsä
toisten tekemisten haukkumiseen?

Onhan se totta (kuten kirjoitat), etteivät välttämättä lahjakkaimmat tunne valtaa kohtaan mitään mielenkiintoa.
Mutta näiden lahjakkaiden ei sitten tulisi haukkua näitä "vähemmän lahjakkaita", jotka laittavat itsensä likoon pakollisetn yhteisten asioiden hoidossa ja saavat sitten niskaansa kaikkien arvostelut, kateuden ja vihan.

Joidenkin on tehtävä likaiaetkin työt: hoitaa politiikka, siivota kadut, pestä yleiset vessat.

Anonymous Delivers kirjoitti (12.02., klo 22.34.):

Päätoimittajan valtakirjoituksen taustaa ja motiivia en pysty ymmärtämään. Jätän sen mieluusti väliin, koska siinä on melkein kaikki mahdollinen pielessä.

Tarjoan sen sijaan näkökulman.

Jos jokin on uhka kulttuurille, se ei ole media, eikä kaupallisuus, vaan politiikka. Joka toista väittää, elää jossakin Kritiikin Uutisten maailmassa molemmat jalat tukevasti ilmassa, koska 1970-luku on haihtunut niiden alta olemattomiin.

Meillä on lähes kaikki työkalut olla itse oma mediamme. Vain yhdellä kameralla kuvattua tv-ohjelmaa lähettävä ö-kaapelikanava puuttuu, mutta youtube ja sen kloonit korvaavat sen.

Kaupallisuus suurinpiirtein vähät välittää, kuka sanoo, mitä sanoo ja miten sanoo. Sitä kiinnostaa viime kädessä vain myykö se. Vanhoilla meriiteillä ei myöskään ole arvoa, koska tekijä on kaupallisuuden silmissä täsmälleen yhtä kiinnostava kuin hänen viimeisin teoksensa.

On hankala kuvitella, mikä menettely missään olisi tätä avoimempaa ja demokraattisempaa.

Sen sijaan politiikalle on kaikki kaikessa se, kuka saa sanoa, mitä saa sanoa ja miten saa sanoa. Ja jos politiikalla olisi valta hallita näitä asioita, se mieluusti näkisi että kukaan ei tekisi mitään. Tai korkeintaan loppusoinnullisia oodeja Ceausesculle.

Keksikää nyt sellaisesta jotain ylistyksen aihetta. Minä en pysty.

Skandalisti kirjoitti (12.02., klo 23.51.):

Vallan kritisointi sellaisenaan ei tosiaan johda yhtään mihinkään.

Ajatuksessa, että auktoriteetteja saa ja tuleekin kritisoida on kuitenkin jo enemmän järkeä.

Kun kritisoi, on kritisoitava jollakin perusteella, johonkin tähdäten, ei vain kritisoinnin itsensä vuoksi, sillä se on vain poseerausta. Se on puberteettia. Se on vallatonta.

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (13.02., klo 01.37.):

Mistähän päätoimittajalla nyt puhaltaa? Vaikuttaa pieneltä trombilta pikkuaivojen ja korvan välissä. Älä huoli. Lupaan sinulle otsalohkosta alkaen verrattain selkeää, ohutta yläpilveä sekä öisin korvalehtiin hallanvaaraa, mutta navakkaa pohjoisenvälistä tuulta.

Camunen kirjoitti (13.02., klo 10.36.):

Väitin kommenttissani (8.3.)tämän vaikutusvaltaisen blogin
"Ajassa kiinni"-postaukseen, että "me suomalaiset pyörimme häränsilmässä joka muualla liitetään M.Lutherin nimeen".

Jatkoin, että "Hallinto-ja kuntahallinto, sekä ulkoasiainhallinto usean vuosikymmenen painolla ovat kiirehtineet saamaan edustajansa maalaisten puolueen johtoon. "

Eilen (12.3) eräs maakuntien mies ilmoittautui ehdolle keskustan puheenjohtajaksi toteuttaakseen poliittisen uskonpuhdistuksen!

Jommi Leppälä kirjoitti (13.02., klo 10.48.):

"Päätoimittajan valtakirjoituksen taustaa ja motiivia en pysty ymmärtämään. Jätän sen mieluusti väliin, koska siinä on melkein kaikki mahdollinen pielessä."

No mutta onhan se mielenkiintoinen sentään! Kostikin on niin alistuva ihminen (käy ilmi TASAN em. jutuista) että alistuu kaikkeen - eikä varmaan syyttä. Kuolleet kalat kulkee virran mukana. Jobin kirja tulee mieleen - miten pitää metafyysisesti ryhti?

No mutta; Anonymous Delivers kirjoitti mielestäni yllä asiaa. Kirjoitus oli itse asiassa ihan loistava. Siitä pitäsi laatia oikein essee.

SL kirjoitti (13.02., klo 11.03.):

Juice Leskinen, tuo populisti, kirjoitti ihan helvetin huonoja runoja. Hänen kuolemastaan kun on jo vähän aikaa niin häntä voinee kritisoida, aiemminhan täällä kommenttilootassa kritisoitiin varsin rankastikin samana päivänä kuolleita.

Kosti kirjoitti (13.02., klo 11.25.):

"Kostikin on niin alistuva ihminen", koska ei suostu rypemään samassa sontaläjässä Jommin kanssa vaan ajattelee omin aivoin.

Ja älä sinä vaan Jommi kirjoita esseetä Anonymous Deliversin kommentista: esseen terävyys muuttuu heti kuolleiden kalojen sameaksi virraksi. Anna A.D.:n itse kirjoittaa tuo essee.

Eikös se vaan ole, hyvä Camunen, oiva asia että Kepun puheenjohtajakisaan tulee uusia ehdokkaita, vieläpä nuoria.
Uskonpuhdistukset voivat hyvinkin saada veret liikkeelle.

Camunen kirjoitti (13.02., klo 12.08.):

Sanopa, Kosti, muuta!

Minäkin olen yksi savolainen: kaikki hommat aloittamista vaille valmiita. Kirjastoon pitäisi mennä, ja hiihtämään, mutta kun olympialialaisia pitää odotella.

T.Ä. kirjoitti (13.02., klo 12.35.):

"Näin toimimalla voi tulla kuuluisaksi ja arvostetuksi ajattelijaksi, ainakin Juice tuli."

Mutta silti ainoa tuotos, mikä Juicelta jäi/jää elämään on Sika.

Kosti kirjoitti (13.02., klo 13.18.):

Ja mikäs Juicen haukkujaiskisakin täällä nyt on menossa! Suomi-Popin historiaan Juicelta on jäänyt hyvinkin 20 klassikkoa, joita vieläkin kuunnellaan suurin joukoin. Iskelmälyyrikoiden keskuudessa hän oli eliittiä.
Ja kirjoitti myös ihan "oikeita" runoteoksia, jotka ovat paljon parempia kuin SL ja TÄ koskaan kykenevät kirjoittamaan.

Jommi Leppälä kirjoitti (13.02., klo 14.22.):

Ja taas täällä revitään kuollutta leijonaa karvoista! Niin tyypillistä! Camunen on kyllä poikkeus, hän uskaltaa, on fiksu ja avarakatseinen. Hänet tahtoisin tavata.

Kosti; ET ajattele. Ajattelet vain kuten yleisö. Pelkkää tekniikkaa. Mutta tekniikka ei riitä. Täytyy sanoa, meillä oli aika helvatin hauskaa monella eri tasolla, kun mainitsit aiemmin, että erilainen ajattelu arsyttää. Ja tämä siis LUOVAN KIRJOITTAMISEN OPETTAJALTA. Luova kirjoittaminen vaatii ihan muuta. Luovasta kirjoittamisesta enemmän romaanissani "Jimmy ja minä" (työnimi) Siinä brittiesseisti ottaa oppilaakseen huippilahjakkaan oppilaan - kumpi oppii kummalta?

Tervesin monet proffat.

Kosti kirjoitti (13.02., klo 14.34.):

Olet blogin paras opettaja, Jommi. myönnän.
Olet opettanut meitä jo vuosikaudet:
- miten ei saa kirjoittaa
- miten ei saa toimia
- miten kirjoittaa maailman huonointa suomen kieltä
- miten koskaan ei saa mainostaa ja kerskua keskeneräisillä töillä
- miten kaikin keinoin välttää huumoria teksteissä ja kommenteissa
- miten tilkahtua ja haljeta itsekeskeisyyteensä
- miten vaihtaa oppi-isiä ja esikuvia
- tämä kaikki on luovaa ja nastaa
- nastaa
- tsemppiä
- kaikkea hyvää

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (13.02., klo 20.50.):

Kosti, en väitä, etteikö Juice olisi ollut nero ja loistava sarallaan. Oikea sanan taitaja. Mutta se, mikä henältä jää kansakunnalle perinnöksi upeasta työstään, on Sika. Niin se maailma vaan makaa.

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (13.02., klo 20.59.):

"Luovasta kirjoittamisesta enemmän romaanissani "Jimmy ja minä" (työnimi) Siinä brittiesseisti ottaa oppilaakseen huippilahjakkaan oppilaan - kumpi oppii kummalta?"
Mykistävää Jommi.

Kriitikko kirjoitti (13.02., klo 23.03.):

Kriitikko on usein köyhä kirjoittaja - siis siinä mielessä taloudellisesti riippumaton; eikä se taloudellinen asema nuoleskelusta kohennu. Ja jos hän itteensä ja työtään arvostaa, hän kirjoittaa parhaan ammattitaitonsa mukaan, seuraamuksia arvuuttelematta. Tätä pidän oikeana asenteena.

Ja tätä periaatetta olen noudattanut. Lunta on tullut tupaan milloin mistäkin suunnasta, mutta sen sietäminen kuuluu kriitikon ammattikuvaan. Irvistelyä kannattaa kyllä kuunnella itsereflektiopalavereissa ja pohtia, onko vittuilussa pointtia.

Joku tuolla aikaisemmin esitti, että kriitikon pitäisi olla psykoanalyysin läpi käynyt. Minä olen. Siinä meni kymmenen vuotta ja kallista oli. Tuloksia on vaikea arvioida, kun ei ole vartailuaineistoa, ts. minua joka ei olisi käynyt kymmenen vuoden analyysia.

Tätä linjaa pidän oikeana ja silmieni tasalta katson, tulipa eteen millainen kirjailijaherra (vast) tahansa.

Yllä olevaan vedoten pidän itteeni eettisesti oikein toimivana kriitikkona.
Vaikka veri kaukaloon pantais, niin minä kriitikkona kirjoitan niin kuin oikeaksi harkitsen.

Sikäls ko juttuni lakkaavat kelpaamasta lehtiin, vetäydyn köyhäksi (tulotasossani ei siis tapahdu muutosta) herkkusienen viljelijäksi Savoon. Herkkusieniä pidetään pimeässä ja niille syötetään paskaa.

Jommi Leppälä kirjoitti (14.02., klo 13.16.):

Disney sanoi aikoinaan, että "on aina yhtä hauskaa tehdä mahdottomuuksia."
Enpä Kosti sanoisi; Ei vaadi paljoa älliä tajuta, miten epäjohdonmukaisia ollaan - logiikka edustaa suunnilleen samaa kiinteystasoa kuin reikäjuusto. Ja kuten sanoin jo aiemmin; En välitä - en voi välittää - mielipiteistäsi edes sen suomenkielen osalta, koska ilmoitit, että teilaat joka tapauksessa. Picasso sanoi aikoinaan, että "En etsi. Minä löydän." Siinä piilee hieno totuus - sellainen, joka ei ihan jokaiselle avaudu. Niille, joille se ei avaudu, on helppoa pitää toista... - kuten nyt mainitsit. Mutta tuohon helppoon en mene, voit olla tasan varma. Fakta on se, että ne jotka uskovat, saavuttavat. Piste. Sattumoisin Timo Vihavainen mainitsee uudessa kirjassaan, että "Tavalliset ihmiset eivät yleensä tajua, että kaikki on mahdollista." Se on just näin.

Jommi Leppälä kirjoitti (14.02., klo 13.35.):

Pitää nyt jatkaa, katsohan Kosti; Ymmärrätkö, että jos sinun aatteitasi seuraa, se ei johda mihinkään? Luulisi, että luovan kirjoittamisen opettaja tietäisi, mitä moderni luovuustutkimus opettaa - ja kiistattomasti. Jos oppejasi seuraa, se johtaa totaaliseen psykologiseen aj inhimilliseen katastrofiin. Se luottaa ja odottaa toisilta tulevaan tunnustukseen ja venaa menestystä luottaen tekniseen osaamiseen, ja unohtaa sisällön. Mutta elämässä EI ole tärkein menestys tai raha, vaan se, miten lähelle päästään ihmisyyden ideaa. Tässä suhteessa olet täysin harhaoppinen - aika monien muiden ohella. Olet aikasi lapsi, jolle tyylikkyys ja tyyli ovat sisältöä tärkeämpiä. Kaikella hyvällä. Minuutensa tiedostavat ovat nykymaailmalle kauhistus. Ellet satu tietämään, luova työ vaatii NIMENOMAAN herkkää ja välitöntä kosketusta minuuden kanssa, ihmisyyden syvimmän ytimen. Suomi on tasapäistämisen kärkimaa - katsoopa millä mittarilla tahansa. Täällä ei kasva muu kuin jäkälä. Ja juuri tuon asenteen takia.

Jommi Leppälä kirjoitti (14.02., klo 18.41.):

Kosti, täytyy kyllä vetää toisenlainen lista:

- Ei olla sitä mitä annetaan ymmärtää olevan (Jos tämän jälkeen hylätään, ei kumma)
- Epäjohdonmukaisuus
- Kilpailu
- Pelkuruus
- Kateus
- Ahneus
- lyhytnäköisyys

Ei tarvinne edes perustella em. mainittuja? JOS haluatte olla intellektuaaleja, olette niitä JOKA suhteessa. Olen itse liian nuori ja typerä enää uskomaan kai? Siihen on tosin TODELLA hyvät syyt. Te.

Kosti kirjoitti (14.02., klo 22.50.):

Ja minuako yrität kuvata ja luonnehtia?

Minä olen ihan päinvastainen tapaus ja ihminen ja toimintani juuri päinvastaista kuin tuo harhainen vääntää ja raivoaa.

Tai tarkoittaako sitä toista Kostia?
Eivät kyllä kuvaukset ja luonnehdinnat sovi häneenkään, uskoisin.

Joka tapauksessa olen iloinen, että Jommi on päästänyt löysät pois, törkytunteet pellolle ja voi nyt keskittyä kaunokirjallisuuteen. Olen ollut oiva muusa.

Anna palaa,Jommi.
Maailma täyteen sanoja!
Eteenpäin!
Elämä on mukavaa!

melekee kirjoitti (16.02., klo 01.26.):

Älä, Kosti, välitä - tuo ei oikeasti ole kohdistettu sinulle, vaan koko muulle Jommia ympäröivälle ihmiskunnalle.

Hän kun on löytänyt "NIMENOMAAN herkkää ja välitöntä kosketusta minuuden kanssa, ihmisyyden syvimmän ytimen", niin me muut olemme aivotonta paskaa.

Hohhoijaa.

Jommi Leppälä kirjoitti (16.02., klo 18.37.):

Kyllä, olen löytänyt sen, mitä te etsitte, mutta Ei. Ette ole! Arvottomuudella ja psyykkisellä harhauneisuudella on eronsa. Ja on tärkeää huomata, että ei tässä kaikista puhuta, luonnollisesti. Todella monet vain kävelevät sen ohi, ihmisyyden. Tästä on kyse. Ihmisyyden ydin on nykyään väljähtynyt, heikentynyt, se ei ole korrekti. Kulttuurimme luo klooneja, ei terveitä yksilöitä. Nöyryys ja nöyristely ovat sekaisin. Nöyryyttä tarvitaan - nöyristely tuhoaa 100% varmasti. Nöyristely on itsensä myymistä - antakaa mulle ihmisarvo - ideologiaa - narrimaisuutta, jossa toisten mielipiteissä ja TUNNUSTUKSESSA pitää roikkua, ettei persoonallisuus hajoa kasaan.

Poppius kirjoitti (18.02., klo 13.26.):

Kostisein:

Yritin vain korostaa sitä, etteivät kansakunnan helmet majaile mustavalkoisesti joko päättäjissä tai muissa. Molempia on varmasti molemmissa, sikäli kun meidän edes tarvitsee nimitellä toisiamme lahjakkaiksi tai lahjattomiksi. "He" kun ovat alunperin myöskin "meitä", meidän keskuudestamme valittuja, ja tehtävään pyrkiessään he jo tietävät, että heidän tekemisensä ovat jatkuvasti suurennuslasin alla, koskapa he pyörittävät juuri niitä meidän asioitamme. Joskus medialta tulee tässä arvostelutehtävässä ylilyöntejä, enkä minä suinkaan kannata mitään jatkuvaa loanheittoa. Minulla on "heissä" myös suosikkeja, usko tai älä.

Mutta olkaamme iloisia, että huolella valitut lahjakkaat ja lahjattomat päättäjämme osaavat ennen kaikkea ajatella omilla aivoillaan. He kun kysyvät amerikkalaisilta konsulteilta, miten tätä maata oikein pitäisi johtaa (Yle 18.2.)!

Kosti kirjoitti (18.02., klo 16.14.):

Joo.
Ihan samoin ajattelen minäkin, hyvä Poippiukseni.
Olet oikeassa.
Halusin ehkä väitelläkin kun olin väittelytuulella.
Viisaita kirjoitit.
Kirjoita useammin.

Kosti kirjoitti (18.02., klo 16.14.):

P.o. Poppius.

:

:
:

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus