Päätoimittajan päiväkirja

Kaikkien meidän, joiden on valmistauduttava myös siihen että MM-kisat loppuvat finaalin jälkeen, suosittelen selviytymispaketiksi hiljan suomennettua futisraamattua, Pelien peli. Syväluotaava taktiikoihin ja rytmiin, futiksen runouteen uppoutunut vihreä järkäle.

No huh huh Jarmo.

Kiitos mietelmistä, Jarmo!
Olet paljolti samaa mieltä kuin jalkapalloasiantuntija, kirjailija Jukka Pakkanen.

Kuningas jalkapallo.

Naisystäväni, joka ei juurikaan piittaa urheilusta, sanoi tänään viisaan ajatuksen: jalkapallossa ei häviä yksin. Totta, tappion hetkellä ovat lohtuna myös hävinneet joukkuetoverit.

"Myös elämässä ponnistellaan toisinaan yhdessä". Ja melko paljon! Voisiko kukaan ihan yksin selviytyä? Onhan meillä erilaisia verkostoja.

Onhan kirjallisuusorganisaatiokin joukkuepeli. Moni sormi on pelissä, ennenkuin kirja on kaupan hyllyssä. Moni pää on pohtinut librettoa ennenkuin se esitetään oopperassa.

Jalkapallofanien piina-, hulluus- ja riemupäivät ovat edessä. Minä, joka diggaan enemmän jääkiekosta, yleisurheilusta, talviurheilusta ja kamppailulajeista, veikkaan voittajaksi Espanjaa, Saksaa tai Brasiliaa.

Argentiina voittaa. Ihan vaan siksi, koska Italia voitti viimeks.

"Taas on käyttöä syvällisille ajatuksille."

Hieno tunnustus! Melkein 3kk paussin jälkeen viitsin vilkaista ja henki sen kuin jatkuu. No.
Kysymys:
- Jos "taas on käyttöä syvällisille kysymyksille käyttöä" Niin sehän tarkoittaa, että toisinaan ei mukamas ihmisten mielestä ole? Tästä voisi vetää esiin kokonaisen tosiosuvan nykykulttuurin filosofian: Syvällisille kysymyksille ollaan "fond" vain silloin kun ollaan yksin, sormi suussa, kun se "mitä vain haluaa" - mentaliteetti ei toimikaan? Ja vielä valopää Vapaa-ajattelijat uskottelevat näin. Olkoon niin.
Maailmankulttuurin typeryys ilmenee hyvin siinä, että se olettaa pysyvyyden muodostuvan siitä, että se keskittyy aina tarpeen mukaan milloin mihinkin arvoon.

Mutta olennaista ei ole se, mikä on tuoretta, vaan keskeisesti se, mikä on kestävää.

Nykyajan jatkuva tuoreuden vaatimus takaa siis sen, että pohjimmaisena on siten myös umpipimeä, petomainen lihallisuus, kuten Sorokin, nerokas Harvardin prefessori, aikoinaan osoitti. Kun lukee, vain idiootti väittää häntä vastaan: Jos Sorokin eläisi, hän ihan varmaan lätkisi pöytää kiihtyvässä tahdissa lehtien uutisia ympäri maailmaa itseään pettäviä, hyväuskoisia urputtajia vastaan. Ja materiaalihan uutiset ympäri maailmaa hänelle syytäisivät tonneittain!

Ja miksi kusessa ollaan?
Ongelma ei ole se, että ongelmia on. Ongelma on, että ne kielletään.

Mutta jatkakaa ihmeessä vaikka jalkapallosta. Katsotaan kuka voittaa. Se on aina kiehtovaa. Erityisesti muuten jalkapallomellakat ovat osuvia kuvauksia menosta; Niissä kun tiivistyy ulkoinen, intohimoinen paremmuuden hakeminen, viattomuudesta alkanut hupi ja lopussa tiukasti ilmentyvä syvällisen inhimillisyyden puute...

Maailmassa on jalkapallotuomareita yli 5 miljoonaa...

Sofi on the loose! Kommentteja?

Kommentteja? Viimeinen sammuttaa valot. Taustoja en tiedä, mutta kustantamon toiminnassa ei näytä olevan järjen häivää.