Päätoimittajan päiväkirja
Edellinen kirjoitus |
Etusivu |
Seuraava kirjoitus
13.02. - Lukijakysymys
Hesarin NYT-liitteessä oli perjantaina juttu siitä, mitkä klassikot ovat näyttelijöitten suosikkeja. Tuli tasapeli Tšehovin ja Kiven kesken.
Samassa jutussa kerrottiin, että siinä haastatellut näyttelijät esiintyvät ensi kesänä Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä Suomenlinnassa.
Siteeraan:
"Björkman esittää räätäli Halmetta, Mällinen Alma Koskelaa, Reimaluoto Lauri Lanttoa, Soivio Elina Kivivuorta ja Milonoff Akseli Koskelaa."
Kysymys Parnasson lukijoille: Mikä meni väärin?
(Kiitos vinkistä lehtemme kolumnistille Pienelle lukijalle! Itse en tullut alun perin lukeneeksi koko juttua.)
Kommentit
Haetaanko Lauri Lantolla tuossa siis Laurilan Anttoota?
No kyllä haetaan. Tietokone-lehdessä näköjään osataan Pohjantähti huomattavasti paremmin kuin NYT-liitteessä. Toivotan onnea lukijakilpailun voiton johdosta.
Johan ny on ihmiset vallan susiksi tulleet, kun ei Linnan tuotantoa tunneta enää ol..len..kan. Rahapaja Monetakin mainosti sotamies Rokka -mitaleita. Mitä tämmösestä Pentin Keisari-vainaakin sanos jos hän eläs? Ho..ho..hon touhua...
Minä kiitän. Tiistaina aion voittaa seuraavan kilpailun.
Haakanalle terveisiä vanhalta äidinkielenopettajalta. Aio vain!
Jatkokysymyksenä voisi olla: "Mikä kaunokirjallisuuteen liittyvä virhe esiintyi blogipäivän 11.2. kommenteissa?"
No niin, minä olen kirjoittanut voiton palmun yhdyssanaksi, ja oliko minulla siinä toisessa säkeessä edes yhdysviivaa vaivais-palmussa? Sen sijaan sitaattiviiva (Alt+0150) tuottaa näköjään sähköpostiviestinnässä tällaisen – kirjosanan kuvan.
Korjaus: vaivais-almu piti tietenkin sanomani. Mutta kirjosana kuulostaa minusta yllättäen aika hyvältä: taidankin ruveta värittämään puhettani kirjosanoilla, ne ovat kirjallisuusihmiselle sopivia voimasanoja.
Korjausten korjausten kirous ja kirjaus! Nyt minulta meni tosi pahasti pieleen: eihän runo Inkognito edes ole Lauri Viidan vaan Otto Mannisen. Voi Myyrmäki sentään!
Ja seuraavassa se kokonaisuudessaan:
Kuolo taikka voiton palmu!
- Vastattihin vaivais-almu.
Otti, kiitti - Orjan suku!
- Vaiko valta valhepuku?
Tuo kysymysmerkki on tietysti tässä runossa kuin Taivasten valtakunnan avaimet. Mutta ihan ihmeellistä, millaisia virheitä onnistuu tekemään tällaisessa sähköisessä viestinnässä. Olen sen aina huomannut, ja mitä enemmän kirjoitan tekstiä, joka saattaa sähköisesti (esimerkiksi sähkökatkon vuoksi) hävitä taitaan tuuliin (Taivaan tuuliin taisi olla sen dekkaristin, Michael Gilbertin, yhden kirjan nimi - hänen nekrologinsahan oli tänään Hesarissa), sitä enemmän kompastelen omiin verbaalisiin kengännauhoihini.
Jotten enää olisi tietämätön omista virheistäni, kävin lukaisemassa Gilbertin nekrologin, eikähän siellä mitään sen nimistä mainittu kuin Taivaan tuuliin. Mutta kun päänuppini ei ole vieläkään pelkkä vetoisa tuulenpesä, vilkaisin Googlesta ja sielläpä se, Michael Gilbertin Taivaan tuuliin, Sapo No 41.
Gilbert muuten toimi Chandlerin, siis Raymond Chandlerin, asianajajana. Ja kaikkihan nyt Chandlerin tuntevat: hän kirjoitti niitä kovaksikeitettyjä dekkareita, joiden päähenkilönä oli aina sama sanavalmis Christopher Marlow... prinssi Philip... kuka lie...
Edellinen kirjoitus |
Etusivu |
Seuraava kirjoitus