Päätoimittajan päiväkirja


Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus

25.02. - Neljäs ajanjakso on alkanut?

Kaltion sivut ovat yhä alhaalla. Mutta koska Google hakee sivuja myös välimuistista, löysin verkosta lehden historiikin. Siteeraan siis Kaltion nettisivujen artikkelia, joka puolestaan perustuu entisen päätoimittajan Martti Asunmaan artikkeliin "Kaltion 50 vuosikertaa".

"Kaltio on 50 vuoden aikana toiminut hyvin erilaisissa oloissa. Karkeasti ottaen ajanjaksot voidaan jakaa kolmeen osaan:

1) Pohjois-Suomen henkisen jälleenrakennuksen ja ylösnousemuksen aika 1940-1950-luvuilla. Sen huipentumana Oulun yliopiston perustaminen 1959.

2) Yhteiskunnallisen murroksen ja kulttuuriradikalismin aika 1960-1970-luvuilla.
Kaltion linjariitojen aikaa.

3) Alueellisen kulttuurin ja yleensä kulttuuritoiminnan nousun aika 1970-luvun lopusta lähtien.
Mielipidelehtituen aika.

Kaltion sivuille on yli 50 vuoden ajan tallennettu huomattava määrä pohjoissuomalaista ja muuta suomalaista kulttuurihistoriaa, joka on oivallista materiaalia tutkijoille ja harrastajille.

Historiatietoisuus on ollut Kaltion voimavarana, joka on pitänyt lehden hengissä. Tästä aiheesta on päätoimittaja Tuomo Jämsä sanonut sattuvasti Kaltion numerossa 5/85:

Jotkut pitävät menneisyyteen suuntautumista rappion oireena, tietynlaisena seniiliytenä. Käsitys on kuitenkin yksipuolinen. Tradition painottaminen erottaa Kaltion useimmista muista kulttuurilehdistä ja antaa sille omaa ilmettä. Se on Kaltion voima eikä suinkaan heikkous. Jokainen historiankirjoituksen psykologiaa vähänkin tunteva sitä paitsi tietää, että historialliset kannanotot ja kuvaukset — muistelmatkin — sisältävät aina välillistä, piilevää olevien olojen arvostelua. "

Jarmo Papinniemi.(Pysyvä linkki merkintään.)

Kommentit

Ville kirjoitti (25.02., klo 11.57.):

Tää Kaltio-gate on niin pöyristyttävä, että suuta kuivaa. Eikä yhtään auta toi löytösi. Piilevää olevien olojen arvostelua... historiatietoisuus my ass. Hienoa, että Parnasso on hereillä!

Vieras kirjoitti (25.02., klo 13.39.):

Olisi hauska tietää kuinka olisi käynyt jos Parnasso olisi julkaissut samaisen sarjakuvan. Olisiko tullut näpeille?

mitvit kirjoitti (25.02., klo 19.04.):

Parnassohan voisi sen vaikka tehdä?

Katariina kirjoitti (25.02., klo 19.39.):

Maltahan nyt Jarmo vielä.
Katsotaan mitä tapahtuu.

SL kirjoitti (25.02., klo 22.40.):

Parnassosta on tullut ajankohtainen lehti. Mitä seuraavaksi?

Dyro kirjoitti (25.02., klo 23.16.):

Minusta nyt ei tarvitsisi julkaista mitään kuvaa tai kuvasarjaa, jossa esiintyy Muhammed. Sen sijaan olisi hyökättävä rajusti ja armotta uussuomettumista ja ääri-islamia vastaan, koska ne ovat aidosti olemassaolevia ja vakavia ongelmia, eivätkä ne poistu vähättelyllä, vaan ruokkivat toisiaan.

Muistetaanpa, että Neitsythäkin suomentajan nimeä ei uskallettu painaa teokseen. Mitä se kertoo väkivallan uhan konkreettisuudesta?

Erkki kirjoitti (26.02., klo 05.41.):

Kaltio ry:n puheenjohtajalle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen harri.kynnos@tapiola.fi

Kaltion sivujen lisäksi myös nämä yhteystiedot löytyvät vain googlen cachesta näinä itsesensuurin päivinä.
Sähköpostiosoitteemme ovat muotoa etunimi.sukunimi@tapiola.fi

Johto ja sihteerit

Aluejohtaja
Marjatta Leiviskä
puh. 08-8865 587
fax 08-8865 574
Kirkkokatu 9
90100 Oulu

Myyntijohtaja
Harri Kynnös
puh. 08-8865 543
fax 08-8865 573
Kirkkokatu 9
90100 Oulu

Kaltio ry
Puheenjohtaja:
Harri Kynnös
Niskantie 4
90160 Oulu
p. 08-330 021
t. 08-886 5543 (työ)

http://64.233.179.104/searc...

http://64.233.179.104/searc...

Sedis kirjoitti (26.02., klo 11.04.):

Ei se sarjakuva kovin nerokas ollut.

Enemmänkin tyhmä ja typerästi tehty. Vai eikö SITÄ voi arvostella?

On vahinko että Kaltio, arvostettu lehti aiemmilta kotikulmiltani, löi kätensä tälla tavoin silkkoon. Ymmärrän jopa pikaisen erottamisen. Onhan tuo julkaisu osoitus aika totaalisesta arvostelukyvyn puutetteesta, enkä voi kuin vain ihmetellä ex-päätoimittajan ratkaisua julkaista tällaista juuri nyt. Mutta. Erottamisen perustelut toki pitää tehdä selväksi ja tekijöiden vastata teoistaan.

Toivottavasti lehti pääsee vielä jaloilleen. (Pohjois-)suomalaisen kulttuurin parissa, mieluummin.

Arto Virtanen kirjoitti (26.02., klo 13.13.):

Mielestäni sarjakuvan kritiikki ja satiiri olivat sinänsä oivaltavia, joskin kärjistyneessä tilanteessa tarpeettoman provosoivia.

Olen samaa mieltä Dyron kanssa siitä, ettei lisä-ärsyttämisellä voiteta enää mitään.

On valitettavaa, että Kaltion päätoimittaja on tapauksen vuoksi saanut potkut, mutta mitä sitten: minä sain kolme kuukautta sitten potkut Demarista, vaikka en ollut edes yrittänyt provosoida mitään, vaan yrittänyt vain jatkaa syntynyttä keskustelua täysin sananvapauskäytäntöjen rajoissa - silloin syyksi riitti se, että yksi ortodoksihörvelö uhkasi vetää minut ja lehden kunnianloukkauksesta oikeuteen.

Kaltion sarjakuva oli siinä mielessä varsin uskallettu, että se tuikattiin keskelle tulehtunutta tilannetta: ei kukaan järkevä ihminen ajattele, että "öljyn valaminen liekkeihin" on vain sananvapauden harjoittamista "täysin viattomassa" hengessä.

Nyt käyty keskustelu on nostattanut esiin paljon sellaista infantiilia raivoa, jolla ei ole oikein minkäänlaista tekemistä sananvapauden kanssa sinänsä. On hyväksi ajatella, että sananvapaus ei ole mikään absoluutti, jota kansa voi tilanteessa kuin tilanteessa valtiovallalta vaatia. Nyt vallitseva tilanne on antanut hyvät ainekset sananvapauden luonteen kunnolliseen erittelyyn, mutta se ei merkitse sitä, että voitaisiin melskata miten tahtoo. Halosen, Tuomiojan ja Vanhasen (ja varsinkin Vanhasen) anteeksipyytelevä asenne oli oma luku sinänsä: siinä on sananvapauden kysymys ohitettu varsin huokeasti. Mutta siitä pitäisi aloittaa tilanteen analysoiminen uusien provokaatioiden sijasta: Kaltion sarjakuvassa oli sekä analyysin että provokaation aineksia, ja tulehtuneessa tilanteessa jälkimmäinen ominaisuus painottui enemmän.

Ajatellaan vain asioista ennakkoluulottomasti ja radikaalisti, mutta pannaan myös jäitä hattuun.

Jari Lindholm kirjoitti (26.02., klo 14.33.):

"On hyväksi ajatella, että sananvapaus ei ole mikään absoluutti, jota kansa voi tilanteessa kuin tilanteessa valtiovallalta vaatia."

Anteeksi kuinka?

Siis sananvapauden määrä vähän vaihtelee sen mukaan, miten maailma sattuu makaamaan??????

Arto Virtanen kirjoitti (26.02., klo 16.07.):

En tarkoita sananvapauden "niukkuuden" ja "runsauden" vaihtelulla mitään "syhdanneriippuvuutta" tai opportunistista näennäissananvapautta, eikä minun ole kovin helppo sanoa, mitä tarkoitan, jos sanomisiani ei haluta ymmärtää.

Siinä tilanteessa, jossa Kaltio julkaisi kyseisen sarjakuvan, tilanne oli jo niin kuumentunut, että tahallisiin provokaatioihin ei ollut erityisempää syytä, kunnon analyysiin ja mielipidekirjoitteluun sitäkin enemmän. Sarjakuvassahan oli paljon analyysin aineksia, mutta ne oli ilmaistu tavalla, joka kuvasti aika lapsellista uhmaa tyyliin "Kyllä tässä sananvapauden voimalla porskutetaan, sanoivat jotkut idän fanaatikot mitä tahansa".

Kannatan luonnostani uskonnonvapautta, eli vastustan ilman muuta sekä sitä terroria, jota ääri-islamistit absoluuttisten uskonnollisten arvojen pohjalta kylvävät, mutta aivan yhtä alkeellisia ja tuomittavia ovat sellaiset kannat, joita tälläkin palstalla on vilahdellut, että uskonnot voitaisiin tuosta vain pyyhkäistä pois maan päältä: paljonko sellaisessa mielipiteessä kunnioitetaan toisen ihminen arvoja? Se, että saman keskustelun piiriin tuppaa näin täydellisesti toistensa vastaisia ja näin täydellisen suvaitsemattomia kantoja, kertoo siitä, miten hankalasta aiheesta on kysymys. En pidä erityisen älykkäänä sitä, että näin vaikeita kysymyksiä lähdetään ruotimaan puhtaasti asenteen pohjalta.

Arvasin sohaisevani äskeisellä kommentillani muurahaispesään, niin kuin Jari Lindholmin monella kysymysmerkillä varustettu näsäviisas äimistely osoittikin. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että ilmaisin kantani puhtaasti sananvapauden nimissä.

Kannanottoani provosoi jossain määrin myös joidenkin tällä palstalla keskustelleiden ehdotus, että Parnasso julkaisisi kyseisen sarjakuvan tai jotain vastaavaa. Toivon toki, ettei Parnasso tekisi mitään niin harkitsematonta.

pohjoissuomalainen kirjoitti (26.02., klo 18.19.):

Sedis kirjoitti (26.02., klo 11.04.):

"Toivottavasti lehti pääsee vielä jaloilleen. (Pohjois-)suomalaisen kulttuurin parissa, mieluummin."

No mitäs periferia pysyköön periferiassaan -asennetta täällä "sivistyneellä" palstalla viljellään? Miksi Oulussa pitäisi pidättäytyä kommentoimasta maailman asioita, tai koko Suomen tai Etelä-Suomen paikallisia asioita? Ja väitätkö, Sedis, ettei islam muka kosketa Pohjois-Suomea?

Suomi on niin monin tavoin niin eteläkeskeinen, että oksettaa.

Jos Pohjois-Suomessa tapahtuu jotain, oli se sitten negatiivista tai positiivista, niin useimmiten se joko
1) vaietaan tai
2) kielletään (että ei meillä todellisessa Suomessa näin tapahdu) tai
3) siitä syödään Suomi-imagolle hyödylliset rusinat.

(Itse kiistakapulaan nyt tarttumatta.)

A-non kirjoitti (26.02., klo 19.19.):

Erkki, loistava löytö - varsinkin, koska Tapiola on pahimmillaan jopa KIISTÄNYT (!!!) Harri Kynnöksen olevan palkkalistoillaan. Siinä sitä yhteiskuntavastuuta ja tehokasta kriisinhallintaviestintää.

Arto Virtasen potkuista Demarista kuulisin mielelläni lisää, siksikin, että suhtautumiseni lehteen on jo etukäteen varautunut.

Sedis: sarjakuva voi olla mielestäsi vaikka kuinka typerä, mutta kuinka monta tapausta tiedät, joissa lehden päätoimittaja on saanut potkut typeryyden vuoksi? Maailman joka ainoasssa lehdessä on silloin tällöin artikkeleita, jotka ovat lukijoiden mielestä typeriä. Omasta mielestäni näitä ovat esimerkiksi Mattiesko Hytösen katkerat ja ala-arvoiset vuodatukset Iltalehdessä tai Olli "EU rules OK, let's lick the Transatlantic ass as well" Kivisen höpötykset Hesarissa. Siltikään en ole sitä mieltä, että pari ala-arvoista kolumnistia oikeuttaisi päätoimittajan potkut. Typeryyksiin pitää vastata omilla kommenteilla ja tiedolla, ei potkuilla.

Huomautettakoon vielä, että Ville Rannan sarjakuvan pointti kohdistui nimenomaisesti suomalaisia poliitikkoja vastaan. Jos Sampo, Tapiola jne. olisivat loogisia, ne lopettaisivat mainostamisen kaikissa lehissä, joissa presidenttiä, pääministeriä ja ulkoministeriä uskalletaan kritisoida, mutta siihen niistä ei ole, koska mainostajapinnan menetys olisi liian suuri. Sen sijaan pientä kulttuurilehteä uhataan. Lapsellista. Tulee lähinnä mieleen koulukiusaus.

Ville Rannan kuvien boikotti on verrattavissa siihen, että Tammi jätti aikoinaan julkaisematta Aleksandr Solzhenitsynin Vankileirin saariston, joka julkaistiin sitten Tukholmassa. Julkaisijaa olisi aivan samaan tapaan voinut syyttää öljyn valamisesta liekkeihin, muta nyt kaikki tietävät, että kyse oli ainoastaan sananvapaudesta ja urhoollisesta vastarinnasta Neuvostoliiton painostusta kohtaan.

Sinällään onkin väärin, että Tammi elää ja porskuttaa mutta Alea-kirjat on kuopattu.

Arto Virtanen kirjoitti (26.02., klo 20.00.):

A-nonille, lyhykäisesti:

Ville Rannan sarjakuva ei mielestäni ollut typerä, siinä oli terävästi nähty koko islamilaisen maailman ja länsimaiden välinen skisma. Mutta sen julkaiseminen sellaisenaan oli niin tietoisen provokatiivinen teko, että vaikka en (tietenkään) edusta sitä kantaa, joka on päätoimittajan erottamisen takana, tajusin jo ennen erottamista, että jotain sellaista olisi tulossa.

Minun erottamiseni Demarista oli vielä latteampi ja typerämpi juttu. Sitä on ruodittu tässäkin blogissa muistaakseni tammikuussa, mutta tulkoot perusasiat vielä kertaalleen:
1. Torsti Lehtinen hävisi viime syksyn Kirjailijaliiton puheenjohtajavaalit, mutta ei kyennyt nielemään tappiotaan, vaan rupesi huutelemaan vähän joka lehdessä kaikesta siitä epäoikeudenmukaisuudesta, mitä hän oli joutunut kokemaan.
2. Minä käsittelin Demarin kolumnissani Lehtisen väitteistä niitä, jotka eivät mielestäni pitäneet paikkaansa.
3. Lehtinen kirjoitti kolumniini vastineen, jonka hän lopetti kunnianloukkausjutulla uhkailemiseen.
4. Demarin päätoimittaja Kari Arola (joka on jäämässä pois virastaan nyt kuukaudenvaihteessa) pelästyi Lehtisen uhkailuista niin, että erotti minut kuulematta asiasta sen enempää minua kuin lehden kulttuuritoimittajaakaan (minä muuten olin erottamisajankohtana matkoilla ja sain kuulla erottamisestani vasta kuukauden kuluttua).
Tässä Demarin tapauksessa ns. sananvapaus hävisi kirkkaasti 6-0 voimatoimille ja uhkauksille, jotka olivat hiukan erilaisia kuin ne, joista Jyrki Katainen syyttelee kokoomuksen kanssa kilpailevia puolueita. Sanalla uhkailu on selviäkin merkityksiä, mutta Katainen käyttää sitä varsin abstraktisti: hänen mukaansa kokoomuksesta ei saa puhua mitään pahaa, koska se on heti uhkailua.
No, kiire saunaan, sori...

Jiri Salin kirjoitti (26.02., klo 21.14.):

Arto Virtanen,

asia ei kyllä selvinnyt yhtään.

Tahdotko sanoa, että valtiovalta myöntää sananvapauden (ja voi ottaa sen pois) vai mitä ihmettä tarkoittaa "sananvapaus ei ole mikään absoluutti, jota kansa voi tilanteessa kuin tilanteessa valtiovallalta vaatia"?

Jari Lindholm kirjoitti (26.02., klo 22.35.):

Sananvapauden ominaispiirteisiin kuuluu, että se voi kyllä olla ristiriidassa joidenkin lailla taattujen perusoikeuksien ja hyvän maun kanssa, mutta silti se on nimenomaan absoluuttinen, jakamaton ja suhdanteista riippumaton. Joko sitä on tai ei ole. Välimuodot eivät ole sananvapautta.

Jos tämä Kaltio-keskustelu on nostattanut "infantiilia raivoa", niin se johtuu Arto Virtanen varmaan siitä, että meillä jos jollakin kansakunnalla on aika ongelmallinen historia näissä itsesensuuriasioissa. Elimmehän sentään melkoisen monta vuosikymmentä tilanteessa, jossa muun muassa kiellettiin elokuvia täysin rutiininomaisesti sillä perusteella, että ne "vaaransivat suhteemme ulkovaltoihin", puhumattakaan siitä, ettemme saaneet avoimesti osoittaa kunnioitustamme sotaveteraaneille.

Kysymyshän oli silloin pelosta, siitä että Suuri Ja Mahtava tulee, ja siitä on kysymys nytkin, vaikka se mahti onkin hiukan kaukaisempi.

Varmuudeksi vielä disclaimer:

Minusta Jyllands-Postenin pilakuvat olivat rasistisia, ja niiden julkaiseminen oli ajattelematonta.

Minusta kuvien uusintajulkaiseminen oli vieläkin typerämpää.

Mutta minusta Rannan sarjakuvan sensuroiminen on jo aivan toinen juttu.

Ai niin, ja olen koulutukseltani uskontotieteilijä ja sotilasarvoltani sivari.

Paavo J. kirjoitti (26.02., klo 23.06.):

Mitenkään muuten asiaan tässä vaiheessa tarttumatta, kun sairaslomalla olen ja kipeänä, mutta jotta ihmiset lakkaisivat täällä turhaan väärän tiedon levittämisen:

Kaltio ry:n hallituksen pj Harri Kynnös EI OLE enää Tapiolan palkkalistoilla, vaikka vanhentuneen informaation hautausmaa eli netin välimuistisivut niin saattavatkin väittää. Kynnös on vaihtanut firmaa tämän talven aikana.

Toivottavasti minua uskotte, vaikka itse edelleen tämän Kaltion palkkalistoilla olenkin. Vaan mulla onkin kirjallinen sopimus, ex-päätoimittajalla ei ollut. Päätän omasta jatkostani kunhan tervehdyn ja aivo jaksaa ajatella, nyt sattuu silmiin.

Akseli Korhonen kirjoitti (26.02., klo 23.49.):

Paavo, kiitos tiedosta. Luotin numerotiedustelun näkemykseen Kynnöksen työsuhteesta ja on toki mahdollista, että tieto oli vanhentunutta.

Voi olla, että vakuutusyhtiöiden salamannopea yhteistoiminta ja Kaltion hallituksen puheenjohtajan aiempi kytkös Tapiolaan on "sattumaa", mutta oman arkikokemukseni perusteella pidän tätä harvinaisen epätodennäköisenä. Piirit ovat tässä maassa siinä määrin pienet ja tämä tapaus haisee taivaaseen asti. Eikä haju lähde kukkasista.

Paavo, jos jaksat ja uskallat, kuulen mielelläni mitä mieltä itse olet tapauksesta.

Mitä se Harri Kynnös, Oulun lahja sananvapaudelle ja kulttuurille, nykyään mahtaa päivätyökseen puuhailla?

Arto Virtanen kirjoitti (27.02., klo 09.31.):

En tunne sananvapauden juridista määrittelyä, enkä rupea siitä väittelemään.

Sen sijaan on itsestäänselvää, että sananvapauden lisäksi meissä vaikuttaa eettinen tajumme siitä, mitä missäkin tilanteessa voi tai kannattaa sanoa. En nimittäisi tajua tai harkintakykyä itsesensuuriksi.

Sananvapaudessa, kuten muussakin inhimillisessä olemisessa vallitseva vapaus on suhteellista: muuten me eläisimme vulgäärianarkismissa, jossa ensimmäiseksi sanan- ja muukin vapautemme törmäisi umpikujaan. Me elämme sivilisaatiossa, joka edellyttää meiltä yhteisöelämisen luonteen huomioonottamista: se merkitsee sitä, että meillä voi olla vaikka miten absoluuttinen sananvapaus, mutta me käytämme sitä jokapäiväisessä elämässämme suhteellisessa muodossa tai suhteellisissa puitteissa.

Olen edelleen Kaltiossa julkaistusta sarjakuvasta sitä mieltä, että se oli sisällöltään terävä mutta ilmaisutavaltaan (siis kärjistyksiltään) turhan provokatiivinen: oli ilmiselvää, että jonkun oli siitä pakko pahastua. Sarjakuva palautti mieleeni 60-luvun lopun vastakulttuurin piirteitä: meillä oli silloin underground-lehdistöä, joka melko sävyisästi otti mallia amerikkalaisesta, räväkämmästä u-lehdistöstä. Nytkin yhteiskunta tuntuu samalla tavalla jakautuneelta, ja kyseinen sarjakuva olisi iloisen vapautuneella tavalla juuri sellaisessa kontekstissa edustanut sananvapautta, eli oikeutta olla jotakin mieltä jostakin asiasta. Jos kyseinen sarjakuva julkaistaan toisenlaisessa ympäristössä (käsitykseni Kaltiosta ovat 70-luvulta, ja silloin se oli lähes uuvuttavan konservatiivinen julkaisu), se ei enää ole ilmaus sananvapaudesta, vaan enemmän tai vähemmän harkittu provokaatio sananvapauden nimissä.

Ette te, Jari Lindholm ja Jiri Salin, voi esimerkiksi mennä Itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin huutelemaan kaikenlaista, mitä sananvapaus kielelle pukkaa. Onko siis itsesensuuria se, että pidätte kielenne kurissa tietyissä tilanteissa?

Minä taidan jäädä tältä blogilta pois lopullisesti. Keskusteleminen olisi kivaa, mutta tämä ei ole enää keskustelulta maistunut. Ja jos jonkun mielestä jäin väittelyssä toiseksi, niin siitä olen salaa mielessäni vain iloinen (vaikka sen näin sananvapauden nimissä julki lausunkin).

Janne kirjoitti (27.02., klo 09.48.):

Minä puolestani otin kantaa asiaan sillä tavalla, että peruutin Kaltion tilaukseni. Ainut syy, miksi tämän maailman harrikynnökset eivät tänään polttele kirjoja rovioilla, on se, ettei kukaan ole juuri sitä käskenyt "yhteiskuntarauhan" varmistamiseksi. Sekin aika vielä tulee, kunhan golfkentällä niin sovitaan. "Kulttuuri""lehti" Kaltio. Pyh.
Kaltio on kuollut, eikä sitä tappanut sarjakuva eikä potkut saanut päätoimittaja.

Akseli Korhonen kirjoitti (27.02., klo 11.14.):

Arto Virtanen:

"Sen sijaan on itsestäänselvää, että sananvapauden lisäksi meissä vaikuttaa eettinen tajumme siitä, mitä missäkin tilanteessa voi tai kannattaa sanoa. En nimittäisi tajua tai harkintakykyä itsesensuuriksi."

Ei itsesensuuri tarkoita harkintakykyä.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö itsesensuuri määritelmällisesti ole omien teosten sensurointia kolmannen osapuolen - vaikka hallituksen tai mainostajien - sanktioiden pelossa?

Jouni Tossavainen kirjoitti (27.02., klo 12.01.):

Toivottavasti tämän keskustelun varjolla erehdytään lukemaan myös muu lehden sisältö. Se on nimittäin erinomaista, juuri sitä mitä muut eivät näytä julkaisevan tässä maassa.

tjt

Jari Lehtinen kirjoitti (27.02., klo 12.57.):

Kaltion sivut toimivat jälleen. Toimittajaluettelokin on nähtävillä (joukossa Ville Ranta), yksi aukko selvästi päätoimittajan kohdalla. Yhteistyössä -sivulla on logojen joukossa kaksi aukkoa. Tapiola ja Sampo kuitenkin yhä esiintyvät sivun otsikossa. Title-tagia ei osata teknologiakylällä korjata?

Kaltion International Edition tiedottaa:
"European-ness, to the magazine, means also Northern Finnishness, Samishness, Barents area multiculturality. Arriving from a place roughly one hundred miles below the Arctic Circle, Kaltio adds a peripheral voice (or, more provokingly, noise) to the chorus of global cultural debate."

Jos tämä on julkaisun peruskirja, niin sehän on ihan hyvä. Siitä kuitenkin puuttuu aiheellinen varoitus, että jos lehden henkilökunta erehtyy peruskirjaa toteuttamaan, niin seuraamuksia tulee.

Samuli kirjoitti (27.02., klo 16.13.):

Sanavapaudeksi käsitän sen, että ryhmä ihmisiä voi esim. yhdistyksen nimissä sanoa toisesta ryhmästä ihmisiä mitä huvittaa kenenkään sitä ennalta estämättä.
Etniset ja muutamat muut ryhmät kuitenkin on suojeltu loukkaavilta mielipiteiltä ja ne käsitellään sitten myöhemmin oikeudessa.
Uskovaiset eivät kuitenkaan tähän suojeltuun ryhmään kuulu, eivätkä kansat.
Jumalanpilkka(rauha?) pykälä on, mutta se suojelee käsittääkseni jumalanpalveluksia yms. kirkonmenoja.
Uskontojen arvostelu ei ole kiellettyä, eikä siten jumalan, pyhimyksen, pyhänkirjan yms. arvostelu vaikkapa sarjakuvassa tai pilapiirroksessa.

Yksilöitäkin suojelee sama sananvapaus, mutta henkilökemiat ei tunne pykäliä. Mm. kohteliaisuutta ei ole määritelty lailla. Täten esim. jonottaminen ei ole laissa säädeltyä toimintaa ja jokaisella on "etuilunvapaus", mutta pitemmän päälle sen vapauden käyttäminen johtaa hankaluuksiin.
Sama koskee sananvapautta yksilötasolla ja siksi sananvapaus koskee myös yhteisöjä.

Tässä sananvapaus hommassa menee puurot ja vellit välillä sekaisin ja ihmiset ottavat asiat turhan henkilökohtaisesti.

Jos joku lehti tai yhteisö jättää sanavapausoikeuden käyttämättä, on jonkun muun tehtävä se tai sitten oltava hiljaa. Ei ketään voi syyttää siitä että jättää oikeuden käyttämättä. Jokaisella on oikeus myös olla hiljaa.
Sanansa syömisen voi jokainen tulkita sitten miten haluaa.

Vastaus Hannu Vuolalle kirjoitti (27.02., klo 17.22.):

(Lähetetty sähköpostitse)

Hyvä Hannu Vuola,

Ymmärrän, että sananvapaus on teille yhtiönä erittäin tärkeä perusarvo. Ainakin paperilla. On kuitenkin tyystin eria asia, mitä korkealentoisia lausumia kirjoitetaan yrityksen arvopohjasta ja mitä arvoja yhtiönne käytännön toiminnallaan julkisuudessa edustaa. Samalla tavoin on mielestäni hieman teennäistä tehdä yhteiskuntavastuun suhteen erottelu
ilmoituspolitiikaan ja hyväntekeväisyys- sekä yhteistyöpolitiikkaan. Teidän täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että molemmissa tapauksissa yhtenä motiivina on myös positiivisen julkisuuskuvan luominen yrityksestä. Mitä tulee yhteiskuntavastuuseen tässä tapauksessa, en tohdi uskoa, että yrityksenne menettely eroaisi paljoakaan, jos Kaltio-lehden sponsorointi olisi tapahtunut mainitsemanne yhteistyökanavan kautta. Siksi ihmettelen, miksi ylipäänsä toitte esiin tässä yhteydessä em. erottelun yrityksen yhteiskuntavastuukysymyksessä. Voin olla toki väärässä, ja haluaisinkin
kuulla, kuinka asiasta voi olla perustellusti eri mieltä.

On totta, että sananvapauteen kuuluu yhtiön ilmoitusvapaus ja että
sananvapauden varsinaista, tuomittavaa rajoittamista olisi puuttuminen
toimitukselliseen aineistoon. Nämä ovat sananvapauden lakiperusteisia
mahdollisuuksia ja rajoituksia, eräänlaista sananvapauden minimisisältöä. Luulisi kuitenkin, että yhtiö, jolle sananvapaus on "erittäin tärkeä perusarvo", pyrkisi edistämään sananvapautta muutenkin kuin tyytymällä noudattamaan lakia. Sen, että arvo on teille "erittäin tärkeä", luulisi
velvoittavan aktiivisempaan, oma-aloitteisempaan sananvapauden
edistämiseen. Tällöin yhtiönne punnitsisi toimiensa arvosisältöä sen
perusteella, mitä yhtiön toiminta käytännössä ja myös välillisesti
sananvapaudelle merkitsee. Tässä tapauksessa teidän tulisi ottaa huomioon, että ilmoittelun lopettamisella on suuri merkitys Kaltion kaltaiselle pienelle kulttuurilehdelle. Teidän tulee huomata, että tällaisilla ratkaisulla vaikutitte välillisesti myös toimitukselliseen sisältöön, sillä sarjakuvan poistamisen ja päätoimittajan potkujen yhtenä vaikuttimena oli epäilemättä pelko rahoituksen vähenemisestä.

Ymmärrän, että Sampo haluaa esiintyä mahdollisimman neutraalisti
vakaumuksellisten kysymysten yhteydessä. Valitettavasti hyvä tarkoitus ei näytä saaneen hyvää käytännön vastinetta. Suomessa sananvapaus on laajasti arvossapidetty oikeus, ja monille sen rajoittaminen loukkaa poliittista vakaumusta. Tämä ei varmasti ollut tarkoituksenanne. Kaltio-lehden mainontanne tavoittelemat asiakkaat (kuten myös muut suomalaiset) ovat voittopuolisesti taiteen ja ilmaisunvapauden vankkoja kannattajia, minkä vuoksi tuntuukin oudolta, että olette enemmän huolissanne heidän
uskonnollisista tunteistaan kuin heidän arvostamastaan sananvapaudesta.
Voi hyvinkin olla, että olette toimillanne saaneet aikaan suuremman
tappion kuin mitä voisi teille koitua siitä, että sarjakuva olisi jotakuta
suomalaista loukannut. Toimintanne olisi hieman ymmärrettävämpää, jos
teillä olisi edes paljon mahdollisesti vaarantuvia intressejä esim.
muslimivaltioissa.

Vanha Sampo kirjoitti (27.02., klo 22.02.):

Liekö Sampo sanut paljonkin palautetta Kaltio-konfliktin takia? Itse sain nimittäin Vuolalta tänään samansisältöisen vastauksen omaan sähköpostiini. Formaattivastaus kertonee siitä, että palautetta on sen verran, ettei kaikille voida vastata erikseen.

Tietenkään Vuola ei vastannut oleellisimpiin kysymyksiini ja tuskin tulee vastaamaan tulevaisuudessakaan.

Hälläpä väliä sinällään. Kävin tänään tyhjentämässä tilini Sammossa, jonka avasin jo vanhoina Postipankki-aikoina, ja samalla leikkauttamassa korttini kahtia.

Aika hieno asia sinällään, tällainen aktivismi light.

Akseli Korhonen kirjoitti (27.02., klo 22.54.):

"Aika hieno asia sinällään, tällainen aktivismi light."

Enemmän vaivaa pankin vaihtamisessa on kuin mielenosoitukseen osallistumisessa. Nykyisessä markkinayhteiskunnassa lompakolla äänestäminen on kansalaistoimintaa siinä missä valtiollisissa vaaleissa äänestäminen tai järjestötoimintaan osallistuminen. Älä siis vähättele kevyaktivismiasi. :)

Piintyneenä kapitalismin kannattajana minä pidän kuluttajia yhtä lailla vastuullisena yritysten eettisyydestä kuin omistajiakin. Laiskat ja piittaamattomat kuluttajat (ja sijoittajat) niitä vastuuttomia yrityksiä pyörittävät.

Omat tilini hoitelen vakuutus- ja sijoitusyhtiöni kanssa vasta huhtikuussa. Tekosyynä muutto ja sitä myöten vakuutussoppareiden täysremppa anyway. Tässä närkästyksen ja moralismin puuskassa tuli jo vähän katseltua muiden kioskien eettisiä rahastojakin. :)

Viljami kirjoitti (28.02., klo 01.42.):

Sananvapauden puolesta kannattaa aina meuhkata. Rannan sarjakuva kiteyttää hienosti täällä meilläpäin nykyisin vallitsevan pelon ilmapiirin. Kaltion sensuuripäätös on kyseenalainen (vaikka ei täysin perustelematon).

Yksi asia minua kuitenkin sarjakuvaa lukiessa kovasti ärsytti. Ranta kritisoi Muhammed-hahmoaan siitä, että tämä ei osaa erotella toisistaan Rasmussenin, Bushin ja Rannan omaa kantaa. Samanaikaisesti Ranta kuitenkin kuvaa koko muslimimaailman yhtenä samanmielisenä joukkiona, joka henkilöityy Muhammedissa ja oikeuttaa väkivaltansa länsimaiden väärinkäytöksillä. Todellisuudessa maltilliset muslimit ottavat yleensä jyrkän pesäeron väkivallantekoihin. Nyt sarjakuvan kokonaisperspektiivi jää hieman kapeaksi, kun äänessä on vain väkivaltainen (piirtäjään fyysisesti kajoava) muslimi.

:

:
:

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus