Päätoimittajan päiväkirja

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus

11.03. - Kootut teokset

Meillä on viime ajat kuunneltu Mozartia. Ostin nimittäin W.A. Mozarin kootut teokset — 170 cd-levyä.

Tuommoinen paketti on metka omistaa. Tulee levollinen olo: nyt voin milloin tahansa kuunnella minkä tahansa kvarteton, oopperan tai sinfonian W.A:n laajasta tuotannosta.

Sen sijaan emme kuvittelekaan ryhtyvämme mihinkään festivaaliin, jossa kuunneltaisiin kaikki konsertot tai sinfoniat perä perää. Emme, vaikka se on ajan henki. Anni Heino muuten vastusti ansiokkaasti kokonaislevytysten ja uuvuttavan kattavien konserttisarjojen villitystä taannoisessa Rondon kolumnissaan.)

Kirjailijoitten koottuja teoksia on tullut hankituksi varsin säästeliäästi. Hyllystäni löytyy yhtenäiset laitokset vain Eino Leinon, Joel Lehtosen, Pentti Haanpään ja Väinö Linnan tuotannoista. Se 80-luvulla tehty Sillanpää-sarja minulla on osittain, pitäisi hankkia loputkin.

Kootut teokset tuovat turvallisuutta. Elämä on vakaampaa, kun tietää että hyllyssä on kaikki, mitä Eino Leino julkaisi. Mutta kuinka usein niihin hyllyssä seisoviin kirjoihin tulee koskettua?

Jarmo Papinniemi.(Pysyvä linkki merkintään.)

Kommentit

Seppo Jääskeläinen kirjoitti (11.03., klo 20.15.):

Itselläni on lahjana saatu Pentti Haanpään Kootut teokset ja pääosin muutoin hankittu tuotanto sekä Kodin suurista klassikoista Aleksis Kiven ja Minna Canth'n yhtenäiset laitokset. Kaksi viime mainittua koostetta hankin uusina 1999 Karjalan kirjakaupasta 'a 10 markan hintaan/sarja. Mainio ostos. Ehkä eniten tulee tarkasteltua Haanpäätä, harvoin muita.

Glam kirjoitti (12.03., klo 00.02.):

Tuo "170 cd-levyä Mozartia, koko tuotanto" kuulostaa kyllä todella jylhältä. Jotenkin harteikkaalta ja kyllin rahvaalta - volyymin alle ei tarvitse pelätä murskaantuvansa, koska se kulkee sittenkin maagisesti ilmassa, iloisessa tuonpuoleisessa kuin luonnonoikut aina.

Suomalaisista kirjailijoista minulla on luultavasti vain Hans Selon kaikki teokset; hyvin näivettynyt, vaivoin elinkelpoinen volyymi. Kirjahyllystä käsin ne eivät säteile lainkaan turvallisuutta, vielä vähemmän levollisuutta; ne herättävät jotain outoa huolestuneisuutta ja muistuttavat synkän ilkikurisesti katoavaisuudesta, kuin tuntemattoman kuolinilmoitus Keltaisessa pörssissä.

Vastapainona kerään Kai Niemisen niteitä kuin Tex Willereitä ja levittelen niitä ikkunalaudoilleni muistuttamaan aamuauringosta ja vakavista aamiaisista; hetkistä jolloin meetwursti menee suoraan ajatusten appeeksi.
Turmiohan siinä koittaisi, jos pakka olisi valmis ja divareista loppuneet kotiin-Niemiset...

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus