Päätoimittajan päiväkirja

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus

15.07. - Ikävä punakonetta

Suosikkiradiokanavani Ylen Ykkönen viettää parhaillaan suomenruotsalaisuuden teemakuukautta. Idea on toistoa viime kesältä, jolloin lähetettiin Venäjään ja Neuvostoliittoon liittyviä ohjelmia otsakkeella Punainen heinäkuu.

Kuten niin usein, toistettu idea ei toimi yhtä hyvin kuin alkuperäinen. Suomenruotsalaisuudesta ei (satunnaisten kuulemieni ohjelmien perusteella) tunnu irtoavan yhtä monipuolisia ja kiintoisia ohjelmaideoita kuin itänaapurista ja suhteestamme siihen.

Minna Lindgrenin ohjelmasarja suomensruotsalaisen säveltäjän J. Sibeliuksen päiväkirjoista on hyvä. Ja se on tullut aika moneen kertaan selväksi, että käsitys ruotsinkielisestä "bättre folkista" on liian kapea, todellisuus on monimuotoisempi.

Siinäpä se, kuukauden anti.

Toista oli viime vuonna, kun ohjelmakirjo ulottui menneitten vuosikymmenien Näin naapurissa -ohjelmien uusinnoista venäläisten kirjaklassikoitten asiaantuntevaan esittelyyn ja erittäin kiintoisaan Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen analyysiin.

Toivottavasti radiossa uskalletaan ensi kesänä luopua teemoitettu heinäkuu -ideasta, ellei joku sitten keksi riittävän kantavaa ja moniulotteista teemaa.

Jarmo Papinniemi.(Pysyvä linkki merkintään.)

Kommentit

tommi kirjoitti (17.07., klo 17.51.):

Suomenruotsalaiset ovat kieli- ja kulttuuriryhmänä liian pieni tuottamaan oikeastaan mitään ulkopuolisia kiinnostavaa. Mielestäni kieli on riittävän suuri elämään jos sillä on taloudellisesti kannattavaa julkaista päivittäisiä irtonumeroina myytäviä iltapäivälehtiä.

Neuvostoliitto oli suurempi kokonaisuus ja siksi tuotti kiinnostavia asioita raportoitavaksi.

Samuli kirjoitti (21.07., klo 11.38.):

Ikävä punakynää

Aika erikoinen on Tommin näkemys siitä, että kieli on riittävän suuri elämään, mikäli se kykenee elättämään päivittäin ilmestyvän roska- ja sensaat!olehden.

Samaten Tommin ensimmäinen virke ("...liian pieni tuottamaan oikeasti mitään ulkopuolisia kiinnostavaa.") kertoo joko asioihin perehtymättömyydestä tai laput silmillä kulkemisesta.

Mielestäni Yle Radio 1:n teemakuukausi on ollut varsin kiinnostava. Käsittelyssähän ei ole ollut vain suomenruotsalaisuus sinänsä, vaan sen kautta esimerkiksi maamme kirjallisuus ja muu kulttuuri.

Se on myönnettävä, että Venäjä ja Neuvostoliitto on toki aiheena paljon lajempi ja antoisampi, sisältyyhän vanhoihin neuvostoaikoihin esimerkiksi paljon humoristisuutta erityisesti tämän päivän näkökulmasta.

Miksihän muuten Jarmo on jo puolessa välissä kuukautta ilmoittanut (satunnaisesti kuulemiensa ohjelmien perusteella), mikä on ollut kuukauden anti?

Kannatan lämpimästi teemakuukauttta ensi vuodellekin.

Kari Haakana kirjoitti (22.07., klo 12.44.):

Olen samaa mieltä Samulin kanssa, erityisesti siitä, että tuomio oli liian aikaisin annettu.

Itse olen digannut, samalla tavalla kuin Neuvostoliitto-teeman yhteydessä, arkistokamasta. Esimerkkeinä vaikkapa eilen lähetetyt 50-luvun alun (!) tiedemiesten ja toimittajien kielikiihkoilut ja Paavo Väyrysen tankeroruotsi.

Uudesta kamasta nostaisin esiin Stan Saanilan kolumnit/pakinat. Hyvää kamaa.

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus