Päätoimittajan päiväkirja


Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus

08.08. - Kirjameemi

Vastaan, kun Pasi I. Jääskeläinen kerran haastoi.

1. Kirja joka muutti elämäsi?
Lukioikäisenä luettu John Irvingin Garpin maailma sai minut haluamaan tavalla tai toisella mukaan kirjallisuuteen — siihen asti olin haikaillut jonkin sortin muusikoksi.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Vapaasti mieleen juolahtavassa järjestyksessä: Linnan Tuntematon ja Pohjantähti, Matti Pulkkisen koko tuotanto, Philip Rothin Portnoyn tauti, Leinon Helkavirret, Meren Manillaköysi, Kiven Seitsemän veljestä, Haanpään Noitaympyrä, Kunderan Olemisen sietämätön keveys jne.

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Kaipa se olisi Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, kielen, ihmismielen ja kulttuurihistorian loppumaton aarreaitta.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Kysymys romantisoi kirjallisuutta melko lailla. Mutta olkoon tämä Elimäen tarkoitus, joka innostaa leikkimään sanoilla tavallistakin enemmän.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Kyllä Koskelan Akselin kotiinpaluu vankileiriltä liikuttaa joka kerta.

6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Jos tietäisin tähän vastauksen, olisin kirjailija enkä toimittaja.

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Maailmassa on valtava määrä keskinkertaisia ja turhia kirjoja. Mutta niistä jokaiselle taitaa löytyä lukija. Pitäisikö lukijalta ottaa kirja pois?
Ehkäpä Mein Kampf on pikemminkin haitallinen kuin hyödyllinen opus. En tosin ole sitä lukenut.

8. Kirja jota parhaillaan luet?
Meneillään on Peter Nádasin Muistelmien kirjan jälkimmäinen osa, Jo Frostin mainio opaskirja Lapsityrannit (jonka nimi johtaa harhaan; alkuteos Supernanny kuvaa henkeä paremmin) sekä divarista löytynyt Spike Hughesin Famous Puccini Operas; se on muuten hyvä, mutta italialaiset nimet on amerikkalaistettu: Rodolfosta on tehty Rudolph.

9. Kirja jonka aiot lukea?
Kaikki syksyn uutuudet, jotka vain ehdin. Klassikkoaukkojakin pitäisi paikkailla, lukematta on esimerkiksi Hämäläisen Säädylinen murhenäytelmä.

10. Haasta viisi muuta bloggaajaa.
He olkoot seuraavat:

Kari Haakana
Anni Heino
Kiroguru
Henrik Othman
Miia Toivio

Jarmo Papinniemi.(Pysyvä linkki merkintään.)

Kommentit

Anni Heino kirjoitti (10.08., klo 12.53.):

No niin, olen vastannut. Tulin vain huomauttamaan, että lukioajat taitavat olla kirjallisesti yllättävän merkityksellistä aikaa monille meistä.

Elina Kirppu kirjoitti (10.08., klo 13.43.):

Säädyllinen murhenäytelmä sekä sen pari Kadonnut puutarha (muistanko nimen oikein) kannattaa lukea perätysten. Muitakin komeita tekstejä Hämäläisellä on. Miksi monet alankin ihmiset jättävät Hämäläisen väliin?
Oma kokemukseni oli ensimmäistä eli Säädyllistä murhenäytelmää tarpoessa: kun monisanaisee kuvailuun tottuu, sisältö imee todella mukaansa.

Asko Lehtonen kirjoitti (12.08., klo 13.50.):

Uutta ja vanhaa, kerta kerran jälkeen kerrattavaa:
- P. Mustapään runot
- Markku Innon runot
- J. Peltonen: Valaan merkkejä.
- N. Hardwick: Hullun lailla.
- A. Kivi: Seitsemän veljestä ja runot (eli laulut).
- E. Hemingwayn kaikki novellit (+ postuumi Käärme paratiisissa), joissa kirjoitetaan kirjoittamisesta: teroitin lyijykynän ja avasin vihon...

:

:
:

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus