Päätoimittajan päiväkirja

Ainakin Oulussa Suomalaisella on ollut monopoli jo 10 vuotta.

Monessa kaupungissa joissa olen asunut, on ollut useita yksityisiä kirjakauppoja ja monipuolinen kirjatarjonta siihen päivään saakka kun Suomalainen kirjakauppa on ilmestynyt paikkakunnalle. Yksityiset ovat tippuneet pelissä noin puolessa vuodessa. Tällaista siis pienemmissä kaupungeissa. Kaupungin kirjatarjonta on seurauksena muuttunut tuskallisen yksipuoliseksi. Mutta, onneksi on nettikauppoja olemassa!

Suomen suurimmassa kylässä Klaukkalassa ei ole vähään aikaan ollut yhtään kirjakauppaa.
No, nyt on vanha handeli palaamassa tänne etäläiselle Nurmijärvellekin. Toiset kaupat ovat muissa suurissa pitäjän taajamissa eli kirkonkylällä ja Rajamäessä: monopoli koko pitäjässä...
Mutta hyvä kuitenkin, että kirjakauppa omaan kylään saadaan!

Väittäisin, että tällä hetkellä suomalaisessa kirjallisuudessa on suurin valta Suomalaisen Kirjakaupan sisäänostajilla. Tämä valta ei kuitenkaan tähtää suomalaisen kirjallisuuden sisällön parantamiseen, vaan mahdollisimman suuren myyntivoiton tekemiseen, sisällöstä riippumatta.

Eivätkö myyntitilastot ole edelleenkin tilastoja siitä, mitä kirjakaupat (esim. Suomalainen) ostavat hyllyilleen..?

Okei, viisi hyllymetriä kirjailijaa X - myymättä jääneet kappaleet menevät alennusmyynnissä, lopuilla lämmitetään sisäänostajan rantasauna.

Jos näin on, niin myyntitilastot eivät kerro mitään kansan mausta - ainoastaan sisäänostajan mausta.

Olenhan väärässä?

;-)

Kivarille sanoisin, että Ouluun perustettiin Kipa-ketjun kauppa, joka vaihtoi nimensä Nispero Kirjakahvilaksi, jo kaksi vuotta sitten. Tämän tapahduttua paikkakunnan vanhempi Suomalainen kasvatti runoushyllynsä koon moninkertaiseksi entisestä.

Akateeminenkin tulee takaisin syksyllä.

Ja ainakin eräs Parnassonkin vakituinen avustaja on muistaakseni jopa julkisesti kehunut Oulun (toisen) Suomalaisen johtajaa, vai mitä päälliköitä ne eri yksiköissä ovat, oikeasti kirjallisuuden asiasta kiinnostuneeksi ihmiseksi.

Oulussahan Suomalaisia on kaksi, välimatkaa melkein kaksi korttelia.

"Kertokaa te jotka tiedätte!"

Kerron vaikken tiedäkään hiukan toisenlaisen näkökulman, aika ulkopuolisen.

Matkaa lähimpään kirjakauppaan 45 km. Oikeastaan se on aika vähän, jos ajattelen kummipoikaa Keniassa. Kaupungissa käyntien yhteydessä (muutaman kerran vuodessa) on ohjelmassa pyhiinvaellusmatka kirjakauppaan. Runohyllylle. Siellä polvillaan luen nimiä, monta tuttua vilahtaa, nimiä, joista olen lukenut esim Kiiltomadossa, joka esittelee pienlevikkistä kirjallisuutta.

Uutuusrunokirjoja tuossa kirjakaupassa (Suomalainen) on muutama hyllyllinen, yleensä 1 kpl / kirja paitsi niitä, joita halutaan myydä enemmän (esim. Otto Grundström, Heli Laaksonen tai Arno Kontro, jäi jostain kerrasta mieleen). Valikoimassa on myös pienkustantajien kirjoja esim. Sammakko tai Enostone.

Kuitenkin uutuusrunovalikoima on paljon monipuolisempi kuin meidän maaseutukirjastossamme, johon tulee joitakin uusia kirjoja. Nykyisin enemmän kuin aikaisemmin. Onneksi. Kaukolainalla voi laajentaa lukukokemuksiaan. Tosin vanhatkin on lukematta, joten kirjallisuuden pienkuluttajana löydän laadukasta luettavaa (en ole kiinnostunut listahiteistä). Onkohan aina pakko lukea juuri ilmastynyttä. Miksi, siksikö että se on trendikästä, että pysyy ajan hermolla, että pysyy keskusteluissa mukana yms. Runothan ei vanhene koskaan, siis ne jotka ovat arvokasta.

Mutta se jäi kiinnostamaan näissä keskusteluissa. Eikö netti olekaan nykypäivää? Sieltähän löytää laajan valikoiman, jokaisen kustantajan sivuilta voi tilata kirjoja niin pienten kuin suurtenkin. Eikä mene rahaa välikäsiin (paitsi postille).

Ja aikaisemmista keskusteluista jäin miettimään: tietääkö kukaan, mikä on vähiten myyty kirja? (jokainenhan tietää, jos haluaa, mikä on eniten myyty) Olisi mukava lukea ja vertailla myymisen ja laadun korrelaatiokerrointa.

Mutta surullista tuo suuntaus, että pienet häviää. Oli kyse sitten kustantamoista, kirjakaupoista, yrityksistä tai kunnista

Kaikki kirjakauppaketjut (Akateeminen, Suomalainen, Info, Kipa) tekevät ostot keskitetysti. Akateeminen ylläpitää monipuolista valikoimaa, Info ja Kipa ovat suhteellisen pieniä ketjua, suurin osa suomalaisista kirjakaupoista kuuluu Suomalaiseen kirjakauppaan. Suomalaisen päätökset tehdään tosiaan pääkonttorissa Vantaalla, kaunokirjoista vastaa yksi ostaja, tietokirjoista toinen. Eli näiden kahden ihmisen päätäntävallassa on hyvin pitkälti se, mitkä kirjat mahtuvat minkäkin vuoden valikoimaan. Alalla on karmivia esimerkkejä siitä, miten monta laadukasta kirjaa on ohitettu ”tuo ei myy meillä” -kommentilla, samaan aikaan kun sinkkunaisen käsikirjan tyyppiset kirjat päätyvät takuuvarmasti joka niemen ja notkelman kirjakauppaan.

Surullista on myös se, että Suomalainen seuraa passiivisesti, miten media nostaa tiettyjä kirjoja esiin ja reagoi sitten jälkijättöisesti tilaamalla jotakin hitiksi noussutta kirjaa isonkin määrän. He eivät siis itse tee ratkaisuja kirjallisin perustein vaan ostavat vain ”varmoja tapauksia”. Muita he ostavat vasta sitten, kun jokin taho on nostanut kirjan esiin ja saanut sille kysyntää. Näin taisi käydä mm. Perecin upealle romaanille. Media, Akateeminen (joka nosti kirjan isänpäivän ykköskirjaksi) ja lukijat löysivät kirjan, Suomalainen reagoi vasta sen jälkeen.

Akateemisessa tehdään itse rohkeita valintoja. Itselläni on esimerkkejä siitä, miten tuntematon esikoiskirjailija haluttiin Akateemisen kirjamessuosastolle esiintymään, vaikka kirja oli vasta word-liuskoina luettavana, samalla tavalla Akateeminen päätti pelkän käännösnäytteen perusteella nostaa yhden kirjan näyttävästi esille ikkunaan, vaikka tässäkin tapauksessa tekijä oli Suomessa hyvin vähän tunnettu. Akateeminen siis osallistuu kirjailijoiden ja kirjojen esiintuomiseen, ottaa riskejä, joita kustantajat ottavat jatkuvasti. Pienistä itsenäisistä kirjakaupoista tuntuu löytyvät silloin tällöin samanlaista rohkeutta, paikallisvärin kunnioittamistakin.

Ei ole tarkoitus syyttää yksistään ostajia, sillä heidän täytyy toimia aikamoisten tulospaineiden alla. Enemmän pitäisi keskustella siitä, syntyykö paras tulos oikeasti suosimalla vain näitä ”varmoja tapauksia”, joka oikeasti voi johtaa siihen, että ihmiset äänestävät yhä enemmän jaloillaan, tilaavat kirjoja suoraan kustantajilta, arvostavat laajan valikoiman kirjakauppoja ym. Itse en ainakaan osta koskaan kirjoja Suomalaisesta, koska valikoima on niin tylsä. Esimerkiksi Turun Kansallinen kirjakauppa (yksittäisenä esimerkkinä vain), nostaa kauppiaiden omia suosikkeja esille erityishyllyyn. Nämä eivät usein ole bestsellereitä, vaan kirjoja, jotka ovat tehneet oman kaupan väkeen erityisvaikutuksen. Ko. kauppa ostaa hyvin itsenäisesti kirjoja, joita välttämättä muut ketjun liikkeet eivät keskitetysti osta. Jotain tällaista pientä rohkeutta kaipaisi muitakin.

Kustantajilta vaaditaan omaleimaisuutta, omaa punaista lankaa, mikä on välttämätöntä ja vain hyvä asia. On löydettävä oma tapa tehdä töitä, etsiä uusi ääniä, kirjailijoita, joita tuetaan pitkäjänteisesti. Samaan aikaan kirjakaupat ketjuuntuvat hurjalla vauhdilla, mitään omaa punaista lankaa ei näy, liikkeet ovat toistensa kopioita, McDonalds-tyyliin.

Näytevarastojärjestelmä (joka takaa kustantajalle mahdollisuuden toimittaa yksi kappale jokaista nimikettä jokaiseen kirjakauppaan) luo hämäävän kuvan monipuolisesta valikoimasta. Usein nimittäin tuon yhden myydyn kappaleen tilalle ei hankita toista ja muutenkin näkyvyys on aika heikkoa, jos hyllyllä keikkuu yksi kirja, josta näkyy vain selkä. Kaikkia kirjoja ei tietenkään voi tilata isoja pinoja, mutta jotain täytyisi tehdä sille, että keskitetyt ostot suosivat näitä varmoja tapauksia ja jättävät sivuun ison pinon laatukirjallisuutta.

Ison keskustelun aihe on myös se, että Suomessa on kaksi isoa konsernia, joilla kummallakin on halussaan tai ainakin osaomistuksessa niin kustantamoita, lehtitaloja, jakelukanavia, kirjakauppoja ja kirjakerhoja. Tämä ei voi edistää monipuolista tiedonvälitystä ja sananvapautta. Tämä omistuksen keskittyminen ja keskitetyt ostot ovat pienkustantajien suurin uhka ja haaste. Loki-kirjojen surullinen lakkauttaminen toivottavasti vilkastuttaa keskustelua.

Nykyisessä tilanteessa on todella kunnioitettavaa, että pienistä kustantamosta löytyy rohkeutta tarttua isoihinkin riskeihin – vähintään yhtä paljon kuin isoissa, vaikka resurssit ovat usein rajalliset.

Tarkoituksena ei ole naiivisti ajatella, että pieni on aina kaunista, mutta keskittyminen (niin omistuksen kuin ostojen) ei palvele kirjallista kulttuuria eikä voi pidemmän päälle olla kannattavaakaan, kun ihmiset alkavat oikeasti ajatella, mistä kirjansa ostavat.

Pahoittelen pitkää vuodatusta ; ) Aihe on tärkeä.

Eikö Suomalainen ostanut muutama vuosi sitten Akateemisen? Mikä Akateemisen asema on Suomalaisen kirjakaupan osana? Itse asioin Helsingin Itäkeskuksessa molemmissa. Hinnoittelussa on eroa. Kun kävelee pienen matkan tarkistamassa molempien hinnat, pääsee kyllä tuntipalkoille. Tuossa aiemmin rähisin Itäkeskuksen Akateemisen muuttumisesta bestseller-myymäläksi.

Porvoon perinteikkään, tyylikkään ja nyt edesmenneen Söderström-kirjakaupan (ei tekemistä WSOY:n kanssa)myyjä kertoi minulle Suomalaisen kanssa kilpailemisen hankaluudesta. Hän sanoi, että he joutuivat ostamaan hittikirjat Kirjavälitykseltä sisään kovempaan hintaan kuin millä Suomalainen myi niitä ulos. Monen remeksen kohdalla Söderströmin olisi ollut edullisempaa käydä ostamassa kirja muutaman korttelin päästä Suomalaisesta kuin Kirjavälityksestä.

Tämä tästä määräävästä asemasta.

Tällaisessa raossa on Suomalaisen kk:n kilpailijoiden paha pärjätä.

Yksityisten kirjakauppojen "kuihtuminen" ei ole suomalainen vaan ihan maailman mittakaavassakin yleinen ilmiö. Syy ei missään tapauksessa ole yhdessä suomalaisessa Suomalaisessa.

http://populaari.blogspot.c...

Samaten antikvariaatit ovat hiljalleen harvenemassa. Suomessa siihen on vaikuttanut ilmeisesti taskukirjojen viime aikoina saama suuri suosio.

Suomalaiset nuoret lukevat hyvin paljon, kirjojen lisäksi myös poikkeuksellisen paljon lehtiä; Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan: "12–19-vuotiaat lukevat keskimäärin seitsemää lehteä - kahta sanomalehteä ja viittä aikakauslehteä."

Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tietoa kirjakauppojen määristä. 1980-luvun puolivälissä oltiin yli viidensadan, vuonna 2002 reilusti alle neljänsadan. Aivan uusimpia tietoja ei löydy.

Tilastokeskuksen mukaan suoramyynnin ja kirjakerhojen osuus myynnistä on jopa kolmannes myydyistä kirjoista (!), erikoistuneiden jälleenmyyjien (ilmeisesti tarkoittaa kirjakauppoja) osuus myydyistä kirjoista on vain 10 prosenttia. Sama osuus on tavarataloilla.

Kirjakauppojen merkitys myytyjen kirjojen määrään ei siis ole kovinkaan suuri, valitettavasti.

Nisperohan on tosiaan Oulussa. Sieltä häätyi käydä ostamassa viimeisin Juha Seppälä kun Suomalaiseen eivät ruvenneet tilaamaan ko. kirjaa ollenkaan.

Pienten kirjakauppojen ei kannata ostaa kirjojaan kirjamaailman tyrannin, Kirjavälityksen kautta. Pitkän pennin säästää ostamalla kirjat suoraan kustantajalta, niin kirjakauppa kuin kustantajakin.

Olen valittanut KV:n toiminnasta niin paljon, etten oikein jaksa enää. Kun pienkustantajalla vaihtoehtona on ruotsalaisten kustantamojen omistama, yhtä jähmeästi raksuttava Kustannustaito Oy, ymmärrän miksi Niko A. päätti Lokinsa uljaan tien.

Eikös Jouko WSOY muuten hankkinut juuri Södeströmin kaupan tilat itselleen, kirjakauppaa varten juuri? Sukuloidessa Porvoossa kuulin tällaisen juorun. Ehkä vain juorun.

Tietääkö kukaan, keitä Suomalaisen sisäänostajat ovat? Heistähän kulttuurisivujen pitäisi kirjoittaa!

Suvituuli kirjoitti: "Näytevarastojärjestelmä (...) luo hämäävän kuvan monipuolisesta valikoimasta. Usein nimittäin tuon yhden myydyn kappaleen tilalle ei hankita toista..."

Entisen työnantajan eli Suomalaisen kirjakaupan puolustukseksi: Kyllä hankitaan. Järjestelmässä on tiedot näytevarastosta ja kun se 1 kpl (toivottavasti) myydään, seuraavaan tilaukseen ilmestyy siitä tieto automaattisesti ja uusi kpl tilataan. Muista kaupoista ei tietoa ole.

Yksi henkilö saattaa ehkä tehdä suurten linjojen päätökset, eli mitkä kirjat ovat ketjun mainoksissa ja ikkunoiden esillepanoissa yms, mutta myymälät tekevät kyllä omat tilauksensa itsenäisesti muiden tuotteiden osalta. Eli loppujen lopuksi on kyse henkilökunnan ammattitaidosta. Jos jotain kirjaa kysytään jatkuvasti, vaikkei se mainoksissa olekaan, ainakin minun aikanani sitä myös useampi kappale tilattiin.

Suomalaisen kirjakaupan monopoliasema monella suurellakin paikkakunnalla on kyllä pienemmille kustantamoille erittäin huono asia, sillä Suomalaisella pystytään varmasti juuri sisäänostohinta hinaamaan todella alas, sillä mikäli kustantamo haluaa kirjansa asiakkaiden ulottuville, ei paljon vaihtoehtoja ole ollut. Suomalainen sanelee hinnan, jolla ostaa.

Ville H:lle kommentti: Wsoy ei Porvoossa ostanut Söderströmin kirjakaupan tiloja. Tai ei ainakaan perustanut niihin kauppaa. Wsoyn uusi varastomyymälä sijaitsee n. 50 metrin päässä entisestä Söderströmistä. Tuossa varastomyymälässä kyllä kannattaa piipahtaa. Kirjatorin hinnat tuntuvat sen jälkeen huimilta. Edullisin löytöni: uutta etymologista sanakirjaa sai sieltä tuoreeltaan (naarmuuntuneella kannella) hintaan 5,-. Pino kyllä hupeni nopeasti, mutta osuin paikalle!

Ja kyllä: tämänkin kaupan tulo markkinoille oli osaltaan kaatamassa Söderströmiä, luulen.

Itse viihdyn parhaiten antikvariaattien hyllyjä penkomassa (yllätys, yllätys), mutta Suomalaisesta kirjakaupasta ostan joskus uusia nuortenkirjoja lapsille, ovat siellä usein erikoistarjouksessa.

Johonkin trendiin, vaikka se olisi globaali ja sen syyt hyvin moninaiset, kuten tässä tapauksessa pienten kirjakauppojen ahdinkoon, etsitään jokin kuviteltu paikallinen syy (Suomalainen kirjakauppa) vaikka sillä ei oikeasti ole asian kanssa muuta tekemistä kuin olla osa trendiä sekin; ketjut menestyvät nyt kaikkialla. Kirja on tuote siinä missä joku muukin. Kustannukset per kappale on saatava niin alas kuin suinkin, jotta kauppa kannattaa.

Toivottavasti pienkustantajat älyävät siirtää myyntiään ja markkinointiaan nettiin, ajoissa. Sieltä se kustannustehokkuus, potentiaali ja halutut ostavat asiakkaat löytyisivät. Näyttävä mainosbanneri pienkustantajaportaaliin (?) vaikkapa tänne Parnasson sivuille! Ilmaista ei tosin ole sekään...

Muutamia sarjakuvakustantamisen realiteetteja:

Kyllä perinteisellä kirjakauppamyynnillä on ainakin visuaalisia painotuotteita kaupitellessa suurikin merkitys. Mahdolliselle ostajalle on tärkeää päästä koskettelemaan ja kummastelemaan tuotetta ennen ostopäätöstä ja sitä ei voi tehdä nettikaupoissa tai vastaavissa.

Edellistä kustantamaani sarjakuvaa myytiin Akateemisessa kirjakaupassa kymmenesosa painoksesta kahdessa kuukaudessa kiitos sen että AK (1) otti tuotetta myyntiin liikkeeseen vaikkei sitä erityisemmin esille laittanutkaan. Tämän lisäksi (2) Akateeminen tilasi albumia suoraan minulta eikä Kirjavälityksen kautta. Hinta pysyi tästä syystä yli kolmasosan huokeampana verratessa Suomalaiseen kirjakauppaan, josta sitä ei ole tähän päivään mennessä myyty yhtäkään kappaletta.

Suomalainen kirjakauppa asioi pienempien kustantamojen kanssa ainoastaan poikkeustapauksissa. Muulloin on puskurina välissä Kirjavälitys ja sen seurauksena hinnat ovat poikkeuksetta niin korkeat että moni jättää sarjakuvat kokonaan ostamatta. Se ken ei tätä usko voi käydä mainittujen kirjakauppojen nettisivuilla vertailemassa hintoja.

Harmillista on myös se missä määrin Suomalaisen kirjakaupan sisäänostaja vaikuttaa sarjakuvakustantamiseen Suomessa. Harvassa eivät ole ne tapaukset joissa päätös kustantamisesta tai kustantamatta jättämisestä on tehty sen perusteella tilaako SK perinteiset 400 kappaletta ennakkoon vai ei. Vaikka saadakseen kustanteitaan Suomalaiseen joutuu polkemaan hintoja, on moisen määrän myynti kotimaisten sarjakuvien tuhannen kappaleen painoksista niin iso lohkaisu että kaupanteko kannattaa vaikka omakustannushintaan. Kun sitten kirjastot vielä tilaavat muutamia satoja kappaleita ja Akateeminen toisen mokoman, onkin myyty jo niin suuri osa painoksesta että loput voi dumpata seuraavassa alennusmyynnissä.

"Marja-Liisa Seppänen kirjoitti (23.01., klo 09.29.):
Eikö Suomalainen ostanut muutama vuosi sitten Akateemisen? Mikä Akateemisen asema on Suomalaisen kirjakaupan osana?"

Ei ostanut. Akateeminen Kirjakauppa on Stockmannia. Ei edes erillinen yhtiö vaan Stockmann Oyj:n aputoiminimi.

Sen sijaan Akateeminen myi kuusi myymälää Suomalaiselle. Ne eivät siis enää ole Akateemisia.

http://www.medialinnakkeet....

Kiitos, quid. Olen monesti ihmetellyt miten siinä muistelemassani kaupassa kävi.

Oulun kirjakaupoista juttua, Akateeminen tulee takaisin syksyllä:

http://www.kaleva.fi/plus/k...