Päätoimittajan päiväkirja

No, jos sallit tällaisen omakohtaisen silminnäkijätodistuksen.

Piipahdin messuilla sunnuntaina, ja täytyy sanoa, ettei tapahtuma juurikaan eronnut Turun tai Helsingin kirjamessuista. Eli yleistä kirjallista hulinaa, josta jäi kaipaamaan edes jonkinlaista pointtia. Tapahtuman siirtäminen pois Finlaysonilta Tampereen keskustasta oli varmasti jollakin mittapuulla perusteltua, mutta se mikä avaruudessa saavutettiin menetettiin kyllä tunnelmassa.

Onko markkinahumulle vaihtoehtoa? On kyllä, minkä todisti runotapahtuma Poikki! lauantaina Tampereen Työväen Teatterissa. Pienimuotoista ja intiimiä, vähemmän kissankultaa ja bling blingiä. Mutta kyse on tietysti henkilökohtaisista valinnoista, siitä mihin panee toisaalta puheensa, toisaalta rahansa.

Ja kustannusmaailman kuohuistakin riitti juttua. Raporttini aiheesta löytyy Suomen Kuvalehden nettisivuilta.

Olin ensimmäistä kertaa Hengessä ja Elämässä ja vain sunnuntaina.

Niin, mihin panee puheensa ja rahansa. Vai kuulonsa. Rahakukkaroni onneksi kiinnostavia paneeleja ja kirjailijahaastattelluja oli ainakin sunnuntaina ihan riittävästi. En edes ehtinyt syömään. En onneksi ehtinyt ostamaan kaikkia kirjoja, jotka näin. Kustannusmaailman kuohut kyllä kuuntelin, mutta vaikka olinkin ensikertalainen, ja vaikkakin kirjoittava, mutta en julkaissut, niin asiat tuntuivat tutuilta, useasti kuulluilta ja monistellen jauheteluilta. Kuohukoot minun puolestani. Maailmahan menee siihen suuntaan, johon markkinavoimat vievät.

Kuuntelin keskustelua muukaisuudesta, minuudesta, toiseudesta keskellämme, toiseudesta itsessämme.
Kuuntelin keskustelua surusta, sanoista sen keskellä ja oikeudesta kirjoittaa siitä, mitä tuntee.

Minun osaltani Henki ja Elämä oli matka sisälle, kirjoihin, ja siihen, mitä tuntee, mutta markkinavoimathan vievät sinne, minne vievät.

Kun valta on markkinavoimilla, niin kenellä se silloin on?

Valta on Tapsa...Kansalla!

Kansa olen minä. Tapani tulette tuntemaan.

Tapanani Tapsa on sanoa: Ihminen ei ole saari, vaan saaristo!