Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo. Romaani, 408 s. Gummerus 2008.

Petri Karra on ymmärtänyt, että mikään ei tehoa lukijaan niin kuin kohtuuttomuus. Haarautuvan rakkauden talo on esikoisromaaniksi kaikin puolin kohtuuton paketti: siinä syödään, juodaan, naidaan ja tapellaan enemmän kuin monen konkarin koko tuotannossa.

Perheterapeutti Juhani Helin ja yritysvalmentaja Tuula Helin ovat päättäneet erota. He jäävät kuitenkin asumaan yhteiseen omakotitaloonsa Espoossa, kunnes se saadaan myytyä. Lapseton pari uhoaa pystyvänsä eroamaan sovussa. Vaikka yhteinen seksielämä kuoli, kumpikin saisi touhuta omiaan.

Heti alussa Juhani pokaa baarista naisen, jonka raahaa kotiin. Kun raivopäinen Tuula hiipii vakoilemaan, Juhani heittää palavan sikarin kesken aktin ulos ikkunasta. Pensas syttyy tuleen, ja Tuula törmää ikkunaan. ”Juhani kääntyy yllättyneenä spermaa puolitoistametrisessä kaaressa sylkevä penis Tuulaa kohti sojottaen.”

Palokunnalle Juhani arvelee, että kostea puska ei olisi syttynyt. Kohtauksessa yhdistyvät seksuaalinen viittailu ja raamatullinen symboliikka niin irvokkaaseen tyyliin, että sitä olisi sopinut kirjaan enemmänkin.

Karran romaani näyttää pitkää nenää sellaiselle proosalle, jossa lukijan tulee tulkita suuria asioita pienten vihjeiden avulla. Tässä pannaan urakalla melaa mekkoon ja puhutaan rumia. Kertoja näkee kaiken ja kertoo senkin, mitä lukija ei välttämättä haluaisi tietää.

Kuten arvata saattaa, henkilökuvaus ei juhli moniulotteisuudellaan. Tyypit ovat yksioikoisia ja toteuttavat vain sen tehtävän, joka heille on draaman lakien mukaan määrätty.

Kun Juhani on avannut romaanin alussa pettämispelin, Tuula vastaa kutsumalla sänkyynsä lentäjä-Marcon. Juhani iskee takaisin vuokraamalla velipuoleltaan huoran näyttelemään nuorta tyttöystävää. Sen jälkeen mukaan saadaan myös alamaailma.

Juhanin isä on oikea emäkonna, samoin Tuulan äiti. Siinä verkostossa ihmiset rakastavat ja vihaavat ristiin, eikä pullea espoolainen porvari ei ole ihmisenä väkivaltarikollista parempi. Moraali mitataan enimmäkseen euroissa.

Jos kohtuuttomuuden näkökulmasta katsotaan, neljäsataasivuinen romaani on auttamatta liian pieni. Olisi pitänyt saada vähintään toinen mokoma lisää!

Totta puhuen tarinan eväät alkavat ehtyä kirjan puolivälin jälkeen. Kreikkalaisen tragedian hengessä alkanut jumalten mittelö muuttuu suoraviivaiseksi toimintaelokuvaksi.

Tietenkin tällaisessa kuviossa täytyy mennä äärimmäisyyksiin. ”Erotaanko, jos selvitään tästä hengissä?” Juhani kysyy Tuulalta tarinan loppumetreillä.

Karra poraa kohtuullisen neitseellistä maaperää. Yhtä radikaalia avioerosikailua ei ole Suomessa aiemmin julkaistu. Jos yhtymäkohtia on pakko hakea, elostelujaksot muistuttavat hiukan Tuomas Vimmaa ja alamaailman groteskit kuvaukset Reijo Mäkeä.

Turboahdettu ajankuva menee monin paikoin niin älyttömäksi, ettei voi kuin nauraa. Tekstin moraaliset pohdinnat eivät häiritse viihdyttävää lukukokemusta.

Lauri Sihvonen

Ilmestynyt Parnasson numerossa 01/2009.