Mikko Viljanen: Maan paino. Romaani, 280 s. Teos 2009.

 Mikko Viljasta ei voi ainakaan syyttää helpoilla aihevalinnoilla kalastelevaksi kirjailijaksi. Hänen Todennäkyjä-esikoisromaaninsa (2004) päähenkilö yritti rakentaa kuvaa maailmasta ja itsestään takertumalla vimmaisesti fragmentoituneisiin näköhavaintoihin. Uusi Maan paino taas kuvaa venäläistaustaista emigranttia, joka palaa Suomeen etsimään poispyyhittyä historiaansa.

Romaanin päähenkilö Oleg Onetskin asuu lapsuudessaan 80-luvun lopun Helsingissä, mutta Neuvostoliiton romahtaessa hänen vakoojaisänsä joutuu perheineen pakenemaan takaisin Venäjälle. Siellä koditon Oleg ajautuu hankaluudesta toiseen, kunnes kymmenen vuoden jälkeen palaa Suomeen. Syynä on sekä keikat gangsteriystävä Andrein kanssa että Helsinkiin asettunut ex-tyttöystävä Daria.

Oleg putoaa kahden maan ja kulttuurin väliin, eikä elämä tahdo oikein urjeta kummassakaan. 90-luvun Venäjällä vallitsee laillinen anarkia, kun taas Suomi tuntuu tylsältä ja yksinäiseltä. Oleg päätyy naimisiin lapsuudenystävänsä Alman kanssa, johon hän törmää uudelleen mielisairaalassa. Kohtaamisen miljöö kuvastaa romaanin tummanpuhuvaa, melankolian- ja pelonsekaista tunnemaisemaa.

Kanadalaiskirjailija Douglas Coupland on käyttänyt käsitettä denarraatio kuvaamaan taustastaan eroon pyristeleviä nykyihmisiä, jotka haluavat elää jonkun toisen elämää kuin omaansa. Sellainen on esimerkiksi Jhumpa Lahirin Kaima-romaanin (2005) Amerikkaan emigroituneen bengalilaisperheen poika, joka yrittää paikata identiteettikriisiään muun muassa vaihtamalla nimensä. Maan painossa venäläinen Oleg taas päättää yksikantaan haluavansa ”tulla suomalaiseksi”.

Hyppääminen uuteen, itse valittuun identiteettiin ei kuitenkaan onnistu kipuilematta. Varsinkin kun neuvostoimperiumin mukana Oleg menetti lapsuutensa, jota hän yrittää tavoittaa kirjoittamalla ylös muistojaan. Kokonaisen valtion lahoaminen taustoittaa rapsodisesti yhden kohtalon pirstoutumista.

Maan paino on tuhti romaani, jonka lavea kerronta kattaa pari vuosikymmentä. Teoksen elävin osuus kronikoi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeistä henkistä krapulaa ja venäläisnuorten tulevaisuudettomuutta. Votka virtaa ja pikkurikollisuus käy ammatista.

Suomeen palattua romaanin kerronnallinen hahmo alkaa hajota, kun kuvioon tunkee mainosmalliksi päätyvä Daria, Alman valokuvaajaveli ja aikoinaan salaisia tietoja venäläisille vuotanut virkamiesisä. Teos sulattaa toisiinsa vakoojajännäriä, maahanmuuttokuvausta, hapuilevaa rakkaustarinaa ja rikkilyödyn nuorukaisen kehityskertomusta mutta ei osaa oikein päättää, miksi niistä kasvaisi.

Siinä missä Lahirin Kaimassa oman elämän etsimisestä kehkeytyy eksistentiaalisesti jännittynyt ihmissuhdedraama, Maan painossa Olegin sompailu Daria ja Alman välillä tahtoo väljähtyä tyhjäkäynniksi. Ailahtelevien tunnesooloilujen rinnalle tarina kaipaisi ajoittain hiukan enemmän dynaamista potkua ja herättelevää särmää.

Tero Tähtinen

Ilmestynyt Parnasson numerossa 03/2009.