Jaakko Heinimäki – Christel Rönns: Suomen lasten Raamattu. 296 s. Otava 2009.

Jaakko Heinimäen ja Christel Rönnsin Suomen lasten Raamattu on kaunis, kiinnostava ja aktivoiva teos. Aikuislukijan se aktivoi heti vertaamaan kertomuksia pohjatekstiin. Siihen esipuhe kehottaakin. Lapsilukija aktivoitunee juttelemaan Rönnsin iloisista, eloisista, hauskasti muinaisista ja nykyisistä kuvien hahmoista.

Pohjatekstikseen kirjoittaja ilmoittaa Raamatun nykyisen suomennoksen. Enimmäkseen hän seuraa sitä kauniisti ja uskollisesti. Isä meidän -rukoukseen hän ei kelpuuta nykysuomennosta. Tuliseen uuniin heitettyjen miesten pelastumistarina ei sekään ole Danielin kirjan kertomassa muodossa, vaan Heinimäki nojaa apokryfikirjoihin. Näin hän on saanut mukaan kolmen miehen kiitosvirren, ”Kiitä Herraa, yö ja päivä”. Runo on uljas, mutta jää loppusointuisena oudoksumaan oloaan. Siinä kajahtaa myöhempi riimittely.

Raamatun suuren tarinan kertominen onnistuu Heinimäeltä hyvin. Kieli on luontevana etenevää, ääneen lukemiseen asettuvaa.

Materiaalin valinnassa on ollut valtava, vaativa työ. Muutaman karsimisen periaatteen olen havaitsevinani. Israelin kansan sotaiset menestystarinat kerrotaan hillitysti, tuhoista nautiskelematta. Loputtoman runsaat ja pikkutarkat Jumalalle otollisen käyttäytymisen säädökset ja niiden rikkomisesta seuraavat kamaluudet on suosiolla jätetty kertomatta. Jumalan tuomion uhkaavuus kaikkiaan on lieventynyt.

Kostamisen ohella Heinimäki on häivyttänyt Vanhan testamentin seksuaalisuutta. David ei syntisesti kiinnostu Bathsebasta, Potifarin vaimo ei vikittele Josefia, eikä irstas nainen yleensäkään kohoa samaan pelottavaan mahtiasemaan kuin pohjatekstissä.

Suomen lasten Raamattu painottaa rauhaa ja ymmärtämistä. Esipuhe näkee samanlaisuuden hepreaa puhuneiden paimentolaislapsien ja tämän päivän suomea puhuvien lasten välillä. ”He innostuvat samantapaisista asioista, he pelkäävät samantapaisia asioita ja he toivovat samantapaisia asioita.” Heinimäki tuntuu hartaasti toivovan nimenomaan tasa-arvoa. Sen edistämistä hän koskettelee ymmärtääkseni ainoassa omin käsin lisäämässään yksityiskohdassa: kun Maria ja Josef pakenevat Egyptiin ja pieni Jeesus näin kasvaa vääräuskoisten keskuudessa, Heinimäki ei malta olla huomauttamatta: ”Hänen ensimmäiset kaverinsa olivat egyptiläisiä.”

Christel Rönnsin maanmainio kuvitus käyttää riehakkaasti hyväkseen ideaa samantapaisista asioista. Kaikilla kuvien henkilöillä on kauniit aikakautensa asut, mutta erilaisin pikku vitsein heidät liitetään nykylapsen kokemusmaailmaan. Jaakobin unen enkelit ravaavat ylösalas kerrostalon portaita. Kun Johannes uppokastaa Jeesuksen, Jeesus pitelee nenästään ja kömpelö pulu pöllähtää taivaasta paikalle. Mutta ristiinnaulitsemisen kuvaa ei ole vitsikkäästi kevennetty.

Kaisa Neimala

Ilmestynyt Parnasson numerossa 03/2009.