Philippe Claudel: Varjojen raportti. Romaani, 224 s. Suomentanut Ville Keynäs. Otava 2009.

Philippe Claudel kirjoitti jo Harmaat sielut -romaanissaan kylästä, jonka hiljaisuudessa piilevät raivokkaat ja kostonhimoiset voimat. Varjojen raportissa Brodeck-niminen mies joutuu laatimaan selonteon tapahtumista, jotka johtivat Andereriksi kutsutun miehen kuolemaan. Brodeck kertoo raporttinsa vaiheista poiketen omaan henkilöhistoriaansa ja merkityksettömiltä tuntuviin kohtaamisiin muiden kyläläisten kanssa. Yöt hän naputtaa raporttiaan liiterissä.

Varjojen raportti on paikoin filosofisuuteen ja runollisuuteen yltyvä romaani syrjäisen kylän ihmisistä, kateudesta, raakuudesta, petollisuudesta ja ahneudesta. Eräänä päivänä sodan jälkeen kylään saapuu Anderer (”Toinen”), hullunkurinen miekkonen, joka pukeutuu ja puhuu kuin elämä olisi varieteeta. Hän on taiteilija, eikä tiedetä mistä hän on tullut ja miksi hän on jäänyt juuri tähän kylään. Tervetuliaisjuhlan jälkeen tunnelma kylässä muuttuu äkkiä, Andererin piirrokset poltetaan, hänen hevosensa ja aasinsa hukutetaan ja lopulta mieskin murhataan.

Myös Brodeckin alkuperä on hämärä. Hänen vanhempansa on tapettu ja kotinsa tuhottu edellisessä sodassa, ja Fédorine-niminen nainen ottaa hänet hoiviinsa ja kasvattaa aikuiseksi. Brodeck joutuu keskitysleirille ja vaimo puolestaan miehittäjien raiskaamaksi, mutta sodan jälkeen pariskunta kohtaa, ja hyväsydäminen Brodeck ryhtyy vaimonsa synnyttämän tyttären isäksi.

Andererin kuolema ja siitä tehty raportti, jonka toivotaan puhdistavan kylän maineen – tässä Claudelin teoksen pinta. Syvemmällä kerrostuvat Brodeckin risteävät ja ajassa lomittuvat tarinat ja oikeastaan hänen tapansa nähdä kylä ja sen ihmiset toisella tavalla. Myös Anderer katseli tarkkanäköisesti kyläläisiä piirroksissaan ja joutui maksamaan siitä. Brodeck puolestaan oli lunastanut henkensä etukäteen kärsittyään kaksi vuotta keskitysleirillä, jonne kyläläläiset olivat hänet lähettäneet. Kylä itsessään on sisäpiiri ulkomaailmaa vastaan, ja samoin kylän majataloon kokoontuva sisäpiiri, ”Heräämisen veljeskunta”, on paitsi kylän hallitus myös varjotuomioistuin: ”Ei tiedetä, milloin se on perustettu, mikä sen tarkoitus on, miten siihen pääsee tai kuka siihen kuuluu, suurtilalliset.” ”Jotkut sanovat, että siellä tehdään tärkeitä päätöksiä, solmitaan salaisia sopimuksia ja annetaan lupauksia.”

Varjojen raportti huipentuu Andereriin kohdistuvaan vainoon, jonka syiden pohdinta jätetään paljolti lukijalle. Brodeckin mielessä se yhdistyy häneen kohdistuneeseen vainoon. Jo romaanin alussa Brodeck analysoi vähäpuheista Andereria ja vertaa tätä pyhimykseen: ”Kun [pyhimysmäisyyteen] törmää, sitä pitää usein muuna, piittaamattomuutena, ivallisuutena, juonitteluna, kylmäkiskoisuutena tai röyhkeytenä.” ”Ja sitten sitä suuttuu tajutessaan erehtyneensä. Ja sortuu hirveyksiin. Varmaankin juuri sen takia pyhimykset päätyvät aina marttyyreiksi.”

Philippe Claudelin Varjojen raportti on mestariteos, ja se on suomennettu taidolla.

Markku Pääskynen

Ilmestynyt Parnasson numerossa 03/2009.