Harri Närhi: Apinamorsian. Romaani, 294 s. WSOY 2009.

Maailmaa kiertää oletus, että mayojen kalenterin maailmanloppu tulee vuonna 2012.

Harri Närhi on maailmanlaajuisten vanhojen kulttuurien sisäistäjä, jonka Apinamorsian tapahtuu vuonna 2012.

En määrittelisi Närheä scifikirjailijaksi, mutta poikkeuksellisen haasteen jopa älykkäästi kirjoittavaksi Närheksi hän on ottanut alkaessaan juoksuttaa kahta toisiaan symmetrisesti lähestyvää tarinaa. Eksoottisempaa kerrotaan minä-muodossa Mesoamerikassa. Toisen päähenkilö, hän, tulee Suomesta. Kummallakin puolella vierailee häivähdyksiä rinnakkaistarinasta. Vai ovatko sivupersoonat liikkeellä?

Kevätpäiväntasauksena ilmestyneen Apinamorsiamen molemmat tarinat kohtaavat talvipäivänseisauksen aikaan, jonka Närhen ajanlasku pohjustaa tuomiopäiväksi. Loppumyllerryksen kirjailija sekä jättää että on jättämättä avoimeksi. Ohjakset pysyvät käsissä jopa hetkenä, jolloin ratkaistaan maailman jatkuminen.

Hän-muodossa kulkeva vuoden 2012 tarina kertoo 58-vuotiaasta Lauri Kurjesta. Valokuvaaja Kurki, jonka sukunimi vihjaa kirjailija Närhen alter egon suuntaan, kokee hurjia aistielämyksiä maatessaan sairaalassa, kun aivoinfarkti on vahingoittanut hänen puhekeskustaan ja muistiaan. Toipilasvaiheessa Kurki löytää itsensä Cancunin lentokentältä ja sieltä alkavalta turistiretkeltä. Sen aikana matkaopas tarjoaa selkokielisen tiivistelmän kulttuurista, jota kirja on siihenkin saakka rinnakkaistarinassa välittänyt.

Minä-kertoja on ketsaalinsulkien pyydystäjä Toia matkalla kohti pilvimetsää. Närhen esitellessä Toian maailmaa poika valistaa, että kun pyhän linnun, ketsaalin, laulua ei enää kuulu, päättyy myös ihmisen aika maan päällä. Menossa oleva vuosi ilmaistaan sanomalla, että on kulunut 52 vuotta edellisestä Valon Juhlasta. Ajoitusta auttaa tieto, että käynnissä on sota, jonka viisaat tietävät olevan Sulkakäärmeen sota. Vain Kristuksen uutta tulemista muistuttava tapahtuma voi sen lopettaa, kun Sulkakäärme tulee talvipäivänseisauksen aikaan vaatimaan takaisin valtakuntaansa.

Sulkakäärmeen uhri, joka on valittu syntymäpäivän perusteella, on antanut nimen kirjalle. Tämän henkilön Närhi esittelee sympaattisena kuin television eläindokumenttien poikasen.

Jonkin verran suomalaisparodiaa mahtuu mukaan: ei liene sattumaa, että edustava terapeutti, joka määrittelee diagnoosillaan muistinsa menettäneen Lauri Kurjen tulevaisuuden, on sukunimeltään Stubb. Tai että juhliin valmistautuvat miehet Kaivojen Kaupungissa pyytäessään hakemaan olutta tilaavat Tikalin tummaa.

Närhen kirjat herättävät Suomessa hämmästyttävän vähän huomiota. Englantilaisen kielialueen kirjailijana hän olisi bestselleristi. Mayakalenterin maailmanlopputeemakin kaikessa kulttuuriantropologisessa monimutkaisuudessaan on lähes skuuppimaisen populaari, vaikka lukijaa hyödyttää, mikäli on edes vähän hajulla mayojen ja atsteekkien kulttuurista.

Kaisu Mikkola

Ilmestynyt Parnasson numerossa 03/2009.