Jari Tervo: Koljatti. Romaani, 318 s. WSOY 2009.

Venäjän Federaation pääministeri Vladimir Vladimirovit  Putin seisoo nyt korokkeella Moskovassa, mutta hänen jalustansa on rakennettu tiilimurskasta, teekupinsirpaleista, samovaarinpalasista, jalattomista nukeista ja silpoutuneista venäläisistä.”

Jari Tervon romaanissa Koljatti kerrotaan seikkaperäisesti, kuinka Putin järjesti oman maansa siviilien joukkomurhia voidakseen vyöryttää syyn tšetšeenien päälle. Tällaista tietoa levittävät tosimaailman agentit ovat kokeneet myrkytyskuolemia, mutta romaanikirjailija saanee olla rauhassa.

Kylmäsilmäinen Putin on merkittävä sivuhenkilö, joka astuu näyttämölle yhtä viikonloppua kuvaavan romaanin loppupuolella. Saman viikonlopun aikana käydään lähiössä avaamassa vaalikampanja, Brysselissä EU-kokouksessa ja Pohjanmaalla nuorisoseuran satavuotisjuhlissa.

Jokaisen tilaisuuden romaanin tragikoominen antisankari, pääministeri Pekka Lahnanen, sössii pahanpäiväisesti. Virallisten ohjelmanumeroiden välillä toimelias pääministeri ennättää myös sekoilla tekopartoineen kansan parissa ja seurustella kellariin telkeämänsä värillisen naisen kanssa.

Tervon satiiri on lajityypille ominaisesti täynnä uskomattomia käänteitä ja liioiteltuja henkilöhahmoja. Karnevaalin täydentävät pääministerin hallusinaatiot, joissa Alexander Stubb kurkistaa vessanpöntöstä ja Sauli Niinistö keikistelee balettiasussa.

Surullisen hahmon ritari Lahnanen on yksin ja ahdistunut. Syy ahdistukseen on ihanteiden ja todellisuuden välillä vallitseva syvä ristiriita.

Lahnasen poliittinen ja inhimillinen liikkumavara on kuihtunut olemattomiin, sillä nykymaailmassa merkitystä on vain sillä, mitä media päättää kertoa. Nyt media on päättänyt, että pääministeri tulee tekemään virheen. Niinpä virheitä sitten kytätään kamera ja kynä ojossa, ja kun väistämätön horjahdus tapahtuu, se ja vain se kerrotaan skandaalia janoavalle yleisölle.

Tästä romaanista on kohistu lähinnä siltä pohjalta, mitä siinä sanotaan nimeltä mainituista poliitikoista. Ajankohtaiskarikatyyrit ovat kuitenkin vain välineitä, joita Tervo käyttää syvemmän, mediaa (ja lyhytnäköistä, verenhimoista suurta yleisöä) kritisoivan viestinsä kertomiseen.

”Journalismi on oikeudenkäyntiä, jossa media on sekä syyttäjä että tuomari. Puolustuksen puheenvuoro on muodollinen, sen olisi syytä olla luonteeltaan tunnustuksellinen.
Media on jumala.
Siltä pyydetään syntejä ja hairahduksia anteeksi.
Se antaa, jos antaa.”

Armoton media syytää yhä uusia kohu-uutisia, jotka nojaavat vääristeltyihin silminnäkijälausuntoihin tai puhtaaseen pahantahtoisuuteen. Samaan aikaan johtavat poliitikot hiiviskelevät Alepoissa opettelemassa tuotteiden hintoja sentilleen oikein, jotta pärjäisivät vaalitenttien asiakysymyksissä.

Satiiri puree.

Mutta lukukokemuksena Koljatti on kuitenkin unohtuvampaa sorttia kuin Tervon edellinen romaani Troikka, joka ravisteli ja järkytti ja jäi askarruttamaan pitkäksi aikaa.

Jarmo Papinniemi

Ilmestynyt Parnasson numerossa 05/2009.