Mervi Lindman: Memmuli karkaa sirkukseen. Kuvakirja, 32 s. Tammi 2009.

Mervi Lindmanin edellinen kuvakirja Urhea pikku Memmuli kuvasi pelkojen voittamista. Uusi teos Memmuli karkaa sirkukseen kertoo, miten päästä voitolle tylsyydestä. Tylsyys voitetaan mielikuvituksen avulla. Sikäli hauskan ristiriitaista, että suurimman osan pikku Memmulin peloista tuotti juuri mielikuvitus.

Urhea pikku Memmuli on pitkään kuulunut kahden kanssalukijani, nyt neli- ja kuusivuotiaitten tyttöjen, lempikirjoihin. Uusi sirkusseikkailukin ilahdutti heitä, vaikka tytöt ovat kasvaneet nopeammin kuin Memmuli. Ensimmäisen kirjan ainoan runonpätkän kaltaista jäätiin kaipaamaan; sen olemme aina esittäneet laulaen.

Sirkuskuvissa piilee tällä kertaa lapsia kovasti huvittava ja liikuttavakin keksintö. Kun Memmuli tanssii nuoralla – sitä teksti jostain syystä nimittää trapetsiksi – on yleisöjoukon laitamilla äiti, ja kun Memmuli ratsastaa täplikkään hevosen selässä, on isä takarivissä kyynel poskella. Nelivuotias huomaa Memmulin vanhemmat kuvista heti, vaikkei aikuislukija heitä älyäisikään etsiä.

Ratsastusaukeamalle olisi hyvin mahtunut se kaipaamamme runo. Teksti jopa sanoo, että Memmuli laulaa ihanan hevosen selässä niin kauniin laulun, että yleisöä itkettää, mutta ei kerro laulusta muuta. Ah, olisimme halunneet nähdä säkeet ja liittyä mukaan kyynelehtimään!

Sirkukseen Memmuli lennähtää siksi, että kukaan ei ehdi leikkiin seuraksi. Isä lukee ensin lehteä ja siirtyy sitten imuroimaan villakoiria, ja äiti vain tiskaa astioita. Äidin astiainpesusta pulppuaa valtava määrä kuplia – pesuainekuplat näyttävät kuuluvan Lindmanin lempiteemoihin, niillä oli tärkeä pelotustehtävä ensimmäisessä Memmuli-kirjassa.

Mielikuvitus herättää lastenhuoneen lelut eloon, ja tyttö saa keinuhevosesta, nukeista ja pehmoeläimistä kokoon kunnon sirkusseurueen. Mervi Lindman vihjaa myös siihen, miten kirjallisuus antaa lapsen fantasialle yllykettä ja aineksia: kolmeen kuvaan on piirretty teos Sirkus Pomeranssi ja kahteen Maija Poppanen. Maija Poppanen lienee tarjonnut Memmulille idean sateenvarjolla lentämisestä.

Lopussa istutaan pyöreän ruokapöydän ääressä, Memmuli ja vanhemmat ja norsu ja nälkäinen leijona. Norsu ei syö vaan ryystää vettä lasikannusta. Kiire on ohi, isä on paistanut ison pinon räiskäleitä, ja äitikin uskoo vihdoin, että Nelli-norsu osaa pestä lautaset.

Mervi Lindman on Memmuli-kirjojen ohella kunnostautunut kuvittajana. Hänen työtään ovat muun muassa Tiina Nopolan Siiri-kirjojen kuvitukset ja Timo Parvelan useimpien Ella-kirjojen kannet. Hän on taas mainio esimerkki siitä, miten kuvittaminen vähitellen imaisee kirjoittamaan. Lastenkirjojen kuvittajille näyttää käyvän tiheästi niin, että ikioman kirjoittamisen halu käy ylivoimaiseksi. Saa tietenkin käydä – näin mainioita tuloksia halu tuottaa.

Kiinnostuneena jään vain odottamaan, milloin vakiintuneet kirjoittajat tempautuvatkin kuvittamaan omat teoksensa.

Kaisa Neimala

Ilmestynyt Parnasson numerossa 05/2009.