Sakari Issakainen: Mitä pilvet puhuvat. Romaani, 319 s. Gummerus 2009.

Sakari Issakaisen uusin teos on tarina miehen tiestä, pysähtymisestä ja kilvoituksesta. Romaanin taival on vaivalloinen, niin kuin taitaa olla kilvoittelevan ihmisenkin tie. Kirja on vaikuttava, mutta myös ristiriitainen.

Tarinan päähenkilö, insinööri Hugo Pitkälä on menestyvän yrityksen johtaja. Firma valmistaa kuntoiluvälineitä moneen tarkoitukseen. Nuorena Hugo oli lahjakas korkeushyppääjä, Suomen olympiatoivo. Ura katkesi auto-onnettomuuteen, jonka aiheutti hänen entinen valmentajansa, Hugon kotitilalla asunut idearikas keksijä Otto Hyyppä. Onnettomuuden jälkeen heidän välinsä katkesivat ja pian Otto sairastui vaikeasti. Opintojensa loppuvaiheessa Hugo sai käsiinsä Oton luonnokset, joiden pohjalle hän sitten menestyksensä rakensi.

Kun hän nyt palaa Espanjasta kotimaahan, hänen kotinsa on käännetty ylösalaisin. Alkaa odottamattomien ja mystisten tapahtumien sarja. Vyyhti alkaa kiertyä Hugon Otolta saamien skitsien ympärille. Oton vanha tuttava Carl Gustaf Verttainen toimeenpanijoineen alkaa ahdistella Hugoa ja kertoo Otonkin elävän. Vanhat velat tulevat maksuun, Hugo joutuu koville keksijäystävänsä ideoiden vohkimisesta ja niillä rikastumisesta.

Kun ahdistelu kiihtyy ja uhkaukset muuttuvat fyysiseksi väkivallaksi, Hugon kantti alkaa pettää ja mieli horjahdella. Aukeaa haavoja, fyysisiä ja sielullisia. Mennyt palaa eteen eikä jätä rauhaan. Tasapaino on mennyttä, Hugo kokee olevansa Suuren Salaliiton uhri. Valtojen ja Voimien taistelu käy hänen yllään, pilvet puhuvat korkeuksista ja suuntaavat ajatuksia ylöspäin. Hugon ystävä, selvänäköinen Pate, auttaa häntä. Kuiville noussut, Raamattukoulun iltakursseja käynyt mies esittelee Jobin kohtalon ja vertaa Hugon osaa siihen. Vakavat keskustelut etenevät hitaasti ja kärsivällisesti. Hugon mielessä maallinen alkaa mureta ja sieluntilan selvitystyö ja hengellinen kamppailu saavat vuoron. Tilinteon hetken lähestyessä hän tajuaa, etteivät pillerit pelasta, vaan on kohdattava unettomien öiden kauhut ja ahdistukset. Huikea loppu on uskottavuuden rajoilla.

Parhaimmillaan Issakaisen tarinoinnissa on jutustelevaa rentoutta. Itseironia toimii, vapautunut ote juoksuttaa. Syvällisen haku on aitoa, olkoonkin usein kankeaa. Selviytymisen kuvaus on hidasta, mutta lopun vapauttava ja kauniisti romanttinen kuva palkitsee. Ongelmallisimmillaan tarinan kulku on pitkitettyä, teennäistä ja epäuskottavaa. Romaani polkee voimattomana paikallaan, kevennys ei ota tuulta. Kova aihe tarvitsisi potkua, mutta ajaminen todella karille ei kuulu tähän tarinaan. Kun dialogi vielä on ratkaisevissa keskusteluissa kertojan ajatusten jatke ja epäluontevaa, luulisi romaanin jo hajoavan käsiin. Mutta ei.

Mitä pilvet puhuvat on tärkeä kirja. Sen aihe etääntyy materiaalisen maailman määräysvallasta. Miehen sielun avautuminen ja puhdistuminen, taistelu ja rauhan löytyminen ohittaa kaiken. Rankka etsintä tulee vapauttaneeksi miehen ohella tarinankin kahleita. Romaani nousee jaloilleen kuin taistelusta selvinnyt.

Matti Saurama

Ilmestynyt Parnasson numerossa 05/2009.