Matti Komulainen & Petri Leppänen: U:n aurinko nousi lännestä. Turun undergroundin historia. Tietokirja, 333 s. Sammakko 2009.

Kodin, isänmaan ja uskonnon nimiin vannovaa suomalaista yhteiskuntaa 1960-luvun lopussa rienannut ja hätkähdyttänyt underground-liike on tullut osaksi valtakulttuuria. Tästä on osoituksena Kansalliskirjastossa pari vuotta sitten järjestetty näyttely, jossa julisteet, lehdet ja levyt oli aseteltu siististi lasikaappeihin kaikkien nähtäväksi.

U:n aurinko nousi lännestä -kirjassa esitellään undergroundin amerikkalaisia esikuvia beatnikeista hippeihin ja muistellaan Turun undergroundin värikkäitä vaiheita.

Liike syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvulla, jolloin beatnikit Allen Ginsbergin ja Jack Kerouacin johdolla hylkäsivät keskiluokkaiset arvot ja harjoittivat kommuunielämää, vapaata rakkautta ja huumeita. Beatnikkiys rajoittui vielä taidepiireihin, mutta 60-luvun hippiys oli koko nuorison liike.

Niinpä se rantautui myös Suomeen. Undergroundia harjoitettiin Helsingissäkin, mutta uudet aatteet tulivat ensin Turkuun.

Suomi oli konservatiivinen maa, ja Ginsbergin rohkeita seksuaalisia ilmauksia sisältänyt runo ”Huuto” joutui sensuurin kouriin. Turkulaisten ei tarvinnutkaan keksiä mitään kovin uutta, kohun synnyttämiseen riitti amerikkalaisten esikuvien saattaminen suomalaiseen kuosiin. Kun Amerikassa kutsuttiin poliiseja sioiksi ja nostettiin elävä sika presidenttiehdokkaaksi, Harro Koskinen maalasi Sikavaakunan ja Sikamessiaan.

Turun undergroundin tunnetuimmat edustajat olivat Jarkko Laine ja Markku Into sekä Helsingin ja Turun välissä luovinut M. A. Numminen. He olivat verbaalisesti taitavia, ja Turun ja Helsingin undergroundin välinen ero olikin siinä, että turkulaiset tekivät taidetta ja kirjallisuutta, kun taas helsinkiläisille liike oli anarkistinen elämäntapa.

Laine ja Into perustivat Aamurusko-lehden ja vetivät Maanalaista menoa -nimistä radio-ohjelmaa. Tunnetuin ja kestävin saavutus on Suomen talvisota 1939–40 -levy. Levyssä surrealistinen runous yhdistyy ainutlaatuisella tavalla nopeatempoiseen rockiin, eikä saavutusta ole vieläkään pystytty ylittämään.

Turun underground kukoisti 1968–70. 1970-luvun lopulla omaehtoisuuden ja itse tekemisen uuteen kunniaan nostanut punk-liike tunnusti velkansa undergroundille, ja Talvisota-levy löytyi melkein jokaisen punkmuusikon levyhyllystä.

Underground elää vieläkin, ja kirjassa haastatellaan myös nykyundergroundin edustajia Timo Rautiaisesta Turun Romantiikka -yhtyeeseen. Monet pohtivat, miten kaiken sallivassa nyky-yhteiskunnassa enää voidaan luoda mitään hätkähdyttävää.

Pohtijat unohtavat, että sensaatioilla herkutteleva media irrottaa esiin nostamansa asiat – kuten seksuaaliset ruokottomuudet – yhteyksistään. Kuluttamista ja riistoa vastustanut ideologia jätetään huomiotta. Irrotetut asiat kääntyvät itseään vastaan ja muuttuvat kaupalliseksi ja turruttavaksi viihteeksi.

Tämän asetelman julkituominen ja horjuttaminen olisi uuden undergroundin tärkein tehtävä.

Pekka Wahlstedt

Ilmestynyt Parnasson numerossa 04/2009.