Tuomas Kyrö: 700 grammaa. Romaani, 379 s. WSOY 2009.

Tuomas Kyrön uuden romaanin tärkein kertoja tietäisi tarinan alussa kuvailla, millä keinoin luottokelvottomat velalliset perivät toisiltaan ristiin rahoja. Hän ei kuvaile, koska sellaiset keinot ”eivät kuulu perheromaaniin”. Myöhemmin hän toruskelee. ”Kuinka alas mies valuu käyttäessään toistuvasti pikkulapsia ja kotieläimiä proosatuotannossaan?”

Turhaan tietysti toruu, ja näön vuoksi. Kertoja tietää hallitsevansa ylettömän laajan materiaalin ja käyttelevänsä sitä suvereenisti. Itse asiassa hän on kaikkitietävä ja melkein kaikkitaitava, hauska romaanihenkilö, modernien aikojen arkinen arkkienkeli. Kun ihmishenkilöt rämpivät eksyksissä, Suuri valmentaja raivauttaa heille paremman reitin kaseikon läpi, ja suulaasti hän tipauttelee eri tilanteisiin sopivia vertailunimiä. Milloin hän on juonut olutta aamuun asti Norman Mailerin kanssa, ”väsyttävä jätkä, mutta sydän pelkkää kultaa”, milloin hän lupaa maailman kohta parhaan pituushyppääjän ottavan kaikkien maailman ammattikoululaisten silmissä paikan, joka ennen kuului Juha Vuoriselle, Tommi Mäkiselle ja Chuck Norrisille.

Suuri valmentaja huvittaa lukijaa kymmenillä venyvillä ja paisuvilla luetteloilla. Muutkin romaanin puhujat pääsevät heittelemään erisnimivitsejä. Pituushyppääjän vaimon Liisan ura tarjoaa tilaisuuden piikitellä kirjallisuusporukkaa; Liisan romaania analysoivat leperrellen ”kirjallisuuspalkintolautakunnan puheenjohtajapari Wilson Kirwa ja Merwi Kantokorpi-Tapola”. Ja Radio Suomi mukamas keskustelee Albanian Tiranassa järjestettävistä yleisurheilun em-kisoista, ja keskustelijoina ovat valmentaja Ala-Määttä, Juoksija-lehden toimituspäällikkö Kotilainen sekä mielikuvitushenkilö Mitro Repo. Tämä on kai sellaista kirjallisuutta, josta käytetään luonnehdintaa ”hyvällä maulla tehty satiiri”. Sellaista maassamme on ymmärtääkseni toivottu.

700 grammaa haluaa tietysti kertoa muutakin kuin sen, että maailmassa on monenlaista hassua.

Kyrön romaanissa on useita kertojia, on riehakkaan parodisia hahmoja ja totisesti itseensä ja kerrottavaansa suhtautuvia äitejä ja poikia. Monin äänin romaani todistaa niistä asioista, jotka se on huolekseen ottanut. Keskeiset kerrottavat ovat yrittämisen vaikeus ja kilpaurheilun muuttuminen. Keskeisin kerrottava on rakkauden muuttumattomuus. 700 grammaa on Juhani Peltosen Elmoa kunnioittava seuraaja, ja samoin kuin Elmossa, tässäkin tarinassa rakkaus on urheilua väkevämpi.

Ilmarin, pituushyppääjän, vaimosta Liisasta tulee siis kirjailija. Liisa kirjoittaa vakavia, viisaita lauseita kirjailijan työstä (Kuinka kirjani ovat syntyneet, Otava 2014). Vakavissaan Tuomas Kyrö on tiheästi muuallakin, vakavuus vain pyrkii piiloon hauskuuden taakse.

Peittelemättömän vakavana Kyrö puhuu perheestä. Romaanin perheet syntyvät rakkaudenilmestyksen varaan. Rakkaus on jotain ihan muuta kuin rockmusiikkia, ”jostain kiireettömämmästä hetkestä”. Kertoja siteeraa: ”Miten taittavat linnut siipensä / Miten vyöryvät vedet kallioitten alla…”

Kaisa Neimala

Ilmestynyt Parnasson numerossa 05/2009.