Marko Leino: Ansa. Romaani, 487 s. Tammi 2009.

Niin kuin kirjallisuudentutkimuksessa hyvin tiedetään, reagoi rikoskirjallisuus usein nopeasti aikansa taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Niinpä se pystyykin tarjoamaan ns. aikalaisanalyyseja eli yleensä kriittisiä näkemyksiä siitä, millainen meno yhteiskunnassa vallitsee.

Marko Leinon rikosromaani Ansa tarjoaa havainnollisen ja perusteellisen kuvan suomalaisesta nykytodellisuudesta. Se kuva ei ole kovin kaunis. Romaanin henkilögalleriassa vilisee suomalaisia, virolaisia, venäläisiä ja serbialaisia roistoja, joita työhönsä tympääntyneet poliisit koettavat kyörätä telkien taakse turhautuneiden vanginvartijoiden vahdittaviksi.

Yhteistä Ansan roistoille ja heitä jahtaaville viranomaisille on kyyninen, normaalista moraalista piittaamaton kieroilu, josta valheiden ja juonitteluiden vyyhteen sekaantunut saattaa joutua maksamaan kovan hinnan. Sekä roistojen että viranomaisten piireissä vallitsee eräänlainen vapaa markkinatalous, joka johtaa kummassakin leirissä organisaatioiden väliseen kilpailuun.

Moni pikkuroisto on joutunut alalle puolivahingossa, monenlaisten sattumienkin kautta. Osa heistä elää toivossa päästä pois uraltaan, mutta heillä on taipumus ajatella, että vielä yksi keikka ja sitten siirryn kaidemmalle polulle. Osa taas pyrkii etenemään urallaan, mikä tarkoittaa yleensä onnistunutta välistävetoa, joka turvaisi toimeentulon loppuelämäksi. Monen osalta kaikki haaveet menevät myttyyn – tai pahimmassa tapauksessa hautaan.

Ansan parasta antia on pikkurikollisen suulla pidetty esitelmä globalisaation, Euroopan unionin ja varsinkin suurten elintasokuilujen siunauksellisuudesta. Tämä siunauksellisuus on muutettavissa riihikuivaksi rahaksi vaikkapa tuomalla vierastyöläisiä rakennusalalle. Nukkavieru pikkuroisto Levola osoittautuu merkittäväksi lainkäytön ja talouden asiantuntijaksi pitäessään pojalleen esitelmän arvonlisäverosta. Kaiken perustana on se, että Suomessa ei käytetä ns. käänteistä arvonlisäveroa, joka tekisi pimeän työvoiman käyttämisestä lähes mahdotonta.

Levola todistaa vakuuttavasti ja selväjärkisesti, miksi Suomeen ei käänteinen ALV näillä näkymin tule, vaikka se muualla Euroopassa on tavallinen. Jäljet johtavat tuttuun sylttytehtaaseen: nykyisestä järjestelmästä hyötyy eniten ylin porras eli suuret rakennusliikkeet ja – kuinkas muuten – poliitikot. Kulunut vuosi on lisännyt Leinon romaanin uskottavuutta roppakaupalla.

Ansa on melko lohduton romaani. Sen loppuselvittelyssä tulee paljon vainaita, mutta muutosta rikosbisneksiin tai viranomaistoimintaan ei ole näköpiirissä. Rikollisuutta ruokkiva järjestelmä jatkaa entisellään. Vain rikosylikonstaapeli Viitasalon elämässä pilkahtaa valonsäde, sekin kovan hinnan jälkeen.

Leino hallitsee juonen kuljettamisen kohtalaisen hyvin, mutta kerronnassaan hän on toisinaan huolimaton ja monisanainen.

Lasse Koskela

Ilmestynyt Parnasson numerossa 06/2009.