Marko Hautala: Käärinliinat. Romaani, 279 s. Tammi 2009.
Marko Hautalan romaani Käärinliinat vie lukijansa mielisairaalaan eli psykiatriseen hoitolaitokseen, kuten niitä valistunut nykyaika nimittää. Kovin mukavalta paikalta ei hoitolaitos näytä, katsoipa asiaa sitten asiakkaan tai asiakaspalvelijan kannalta. ”Hoito” on etupäässä vahtimista ja säilyttämistä, toivo asiakkaan paranemisesta on kadonnut asiakaspalvelijoilta jo ajat sitten. Parempi vain katsoa, että selän takana ei ole ketään, ja muistaa laskea ruokailuvälineet aterian jälkeen. Psykiatrinen diagnostiikka on niin hataraa ja suurpiirteistä, että kirurgi ei sellaisen perusteella suostuisi tekemään yhtään mitään.
Romaanin päähenkilö on kolmikymppinen hoitaja Mikael. Hänen vaimonsa Saana sairastaa ilmeisen parantumatonta syöpää, eikä työkään tuo hänelle tyydytystä. Joutuessaan kamppailuun asiakkaan kanssa hän ”rauhoittaa” tämän melko kovin ottein ja saa siirron helpommalle osastolle.
Mikaelista tulee Olavi Finnen omahoitaja. Finne on vuonna 1995 tappanut raa’alla tavalla sukulaispoikansa ja ollut siitä pitäen mielisairaalassa. Hän höpöttää puhetta egyptiläisestä mytologiasta ja valmistautuu muinaisten egyptiläisten tavalla siirtymään tuonpuoleiseen.
Käärinliinoihin rakentuu mielenkiintoinen ja taitavasti jännitteitä luova kerronnallinen ristivalotus. Romaanissa on takaumia, jotka valaisevat Finnen menneisyyttä ja eritoten sodanaikaisia kokemuksia. Kun Mikael samaan aikaa kuuntelee Finnen puheita ja tutustuu laiskanpuoleisesti tämän asiakashistoriaan, on lukija koko ajan askeleen Mikaelia edellä ja pääsee näkemään, mitä hän huomaa ja mitä ei. Lopulta lukijalla on ratkaisevasti paremmat tiedot Finnen psyykkisten häiriöiden taustasta ja hän pystyy ainakin jossakin määrin ymmärtämään hänen sairautensa syitä ja kehitystä.
Toisenlainenkin jännite romaaniin muodostuu. Lukija panee väistämättä merkille, että Mikaelin ajatukset ja käyttäytyminen ovat luisumassa vaaralliseen suuntaan. Viitteet aggressiivisen purkauksen mahdollisuudesta lisääntyvät tasaisesti, eikä Mikael itse tunnu sitä huomaavan. Lukijalla on siten kahtalaista odotettava: tulevatko Finnen menneisyyden tapahtumat esille ja miten käy Mikaelin, kun aggressiiviset mielikuvat lisääntyvät hänen mielessään. Samaan aikaan koko hoitoyhteisö tuntuu muuttuvan hullummaksi. Uusi ylilääkäri, jonka kanssa Mikaelilla on lyhyt pikapanosuhde, paljastuu lääkkeiden väärinkäyttäjäksi. Asiakkaat ja asiakaspalvelijat alkavat muistuttaa toisiaan yhä enemmän.
Käärinliinat päättyy vaikuttavaan, jos kohta aika lohduttomaan ja kammottavaan katastrofiin; en kehtaa tässä paljastaa, millainen se on. Optimismia tästä romaanista ei löydy. Yksittäiset ihmiset, olivatpa he psykiatrisen hoitolaitoksen asiakkaita tai asiakaspalvelijoita, päätyvät tuhoon, mutta maailman hulluus porskuttaa entisellään.
Melkoisen vaikuttava romaani tämä Käärinliinat.
Lasse Koskela
Tämän merkinnän kommentointi on suljettu.