Risto Isomäki:
Jumalan pikkusormi.
Romaani, 353 s.
Tammi 2009.

Jumalan pikkusormi on ihmisen mittoja isompi.

Se on betonitorni, joka nousee Saharaan Egyptissä, Quattaran syvänteessä. Siitä on tulossa maailman ensimmäinen aurinkotuulivoimala.

Sen juurelle on rakennettu neljänkymmenen neliökilometrin laajuinen kasvihuone, joka kerää kattonsa alle ja maaperään sen lämpöenergian, jonka Saharan polttavan kuuma aurinko luovuttaa. Torni nousee kolmen kilometrin korkeuteen.

Romaani tapahtuu siis lähitulevaisuudessa.

Kun tornin juuressa olevat luukut avataan, kasvihuoneen lämmin ilma nousee voimalla ylöspäin ja pyörittää halkaisijaltaan lähes kolmesataametrisessä tornissa olevia tuuliturbiineja. Saavutettava teho on valtaisa.

Voimalan toimiessa Quattaran syvänteeseen johdettua merivettä suihkutetaan jättiläissprinklereillä korkealle ilmaan, josta se sataa alas, ja saa vähitellen Saharan taas viheriöimään.

Ei ihme, että perinteiset energiaa myyvät yritykset ovat huolissaan ja pyrkivät haittaamaan tätä mullistavaa hanketta. Ne hyökkäävät jättiläistyömaan kimppuun monikansallisten palkkasoturijoukkojen voimalla.
Rakennustyömaan puolustajat käyttävät tuulivoimalan tehoa taistelun loppuvaiheissa lähes nerokkaan kekseliäästi. Allahin pikkusormi rankaisee ankarasti vääräuskoisia.

Risto Isomäen romaani muistuttaa viime vuosisadan poikien seikkailuromaaneja siinä suhteessa, että siinä on paljon tapahtumia, täpäriä tilanteita ja karmeitakin kohtaloita.

Ero on siinä, että suurin osa hyvistä päähenkilöistä on naisia. Varsinainen päähenkilö on sentään suomalaissyntyinen Lauri Nurmi. Toinen suomalainen kunnon mies on isomahainen, parrakas ja juoppouteen taipuvainen Reino Keskitalo.

Kolmensadanviidenkymmenen sivun mittaisesta tarinasta ehkä kolmannes kuvataan sitä, miten Lauri Nurmi ja ihana teda-imohag-arabi Khadidja pakenevat erämaan halki heitä takaa ajavia asemiehiä.

Isomäen seikkailuromaaneissa on aina sisällä tärkeä viesti. Nyt se on nykyisten ydinvoimaloiden vaarallisuus ja vaihtoehtoisten tuotantomuotojen mahdollisuus. Tämä johtaa siihen, että romaanin henkilöt käyvät pitkiä jokseenkin oppineita keskusteluja näistä teemoista.

Ravistelevin osuus on kirjan viimeisillä sivuilla.

”Muutamassa jälkihuomautuksessa” Isomäki kertoo, että kolme Yhdysvaltain ilmavoimien kenraalia laati vuonna 1999 selvityksen siitä, mitä tapahtuisi, jos terroristit räjäyttäisivät ilmaan kymmenen kiloa juuri ydinreaktorista poistettua ydinpolttoainetta. Syntyvä laskeuma voisi surmata suurimman osan New Yorkin, Washingtonin, Philadelphian ja Baltimoren suojaamattomasta väestöstä. Syöpäkuolemat ja synnynnäiset epämuodostumat yleistyisivät merkittävästi koko usa:n itärannikon alueella.

Jos taas ”maailman suuri likainen pommi”, rakenteilla oleva Olkiluodon kolmoisreaktori, räjäytettäisiin, se tuottaisi vähintään 17 000 kertaa isomman radioaktiivisen laskeuman kuin edellä kuvattu räjäytys.

Mikko Varis

Ilmestynyt Parnasson numerossa 07/2009.