Hitomi Kanehara:
Käärmeitä & lävistyksiä.
Romaani, 124 s.
Suomentanut Sami Heino.
Sammakko 2009.

Hitomi Kaneharan esikoisromaani räjäyttää japanilaisen kirjallisen perinteen taivaan tuuliin. Sen sivuilla ei lumouduta lumihuippuisista vuorista, siemailla teetä zentemppelin siimeksessä tai heilutella samuraimiekkaa vallanhaluisen daimion puolesta.

Käärmeitä & lävistyksiä nakkaa japanilaisen proosan kertaheitolla 2000-luvun kuumeisesti sykähtelevään urbaaniviidakkoon. Romaani kuvaa 19-vuotiasta Lui-tyttöä, joka ajelehtii päämäärättä suurkaupungin underground-maailmassa.

Lui alkaa seurustella Ama-nimisen punkkarin kanssa, koska ihastuu tämän halkaistuun kieleen. Lui haluaa itselleen samanlaisen, joten hän hankkii kielilävistyksen ja alkaa vähitellen suurentaa sen reikää. Aman kautta Lui tutustuu Shibaan, joka tekee hänelle tatuoinnin. Aman mustasukkaisuudesta huolimatta Lui hyppää sänkyyn myös Shiban kanssa.

Romaanin maalaama maailma on karu ja arvaamaton. Ama hakkaa tohjoksi Luita kujalla ahdistelleen gangsterin. Shiba taas nauttii siitä, että saa seksin aikana kuristaa häntä. Inhorealistiset mättökuvaukset riiputtavat väkivallan uhkaa koko ajan tapahtumien yllä.

Käärmeitä & lävistyksiä on siis erittäin fyysinen romaani, sillä sen henkilöt ilmaisevat ja toteuttavat olemassaoloaan toistuvasti kehollisuutensa kautta. Lävistykset, tatuoinnit, väkivalta ja seksi muodostavat lihallisen, konkreettisen sfäärin, jossa elämä muuttuu kouriintuntuvaksi ja antaa ainakin hetkellisen kokemuksen ”todellisuudesta”. Lui nauttii kielen venyttämisen aiheuttamasta kivusta, koska se antaa hänelle tunteen olemassaolosta.

Kehonmuokkaamisesta muodostuu romaanin kaksijakoinen eksistentiaalinen jännite. Lävistyksen ja tatuoinnin kautta Lui voi silpoa Barbie-lookiaan, mutta toisaalta ne paljastavat vapautta tarjoavien keinojen rajallisuuden. Vaikka itseään muokkaisi kuinka paljon tahansa, oman kehonsa ääriviivoja ei voi koskaan ylittää.

Kielen halkaisemisesta kasvaa Luille yksilöllisyyden viimeinen, utooppinen linnake, jonka kautta koko keho muuttuu sosiaalisesti ilmaisevaksi merkiksi. Mutta irtautuessaan ”luonnollisesta” ruumiistaan hän samalla ajautuu vain sen irrallisuuden vangiksi.

Ainoaksi ratkaisuksi ristiriitaansa Lui keksii itsetuhoisuuden, kehon hitaan kuolettamisen. Hän lakkaa syömästä ja sukeltaa alkoholiin. Haave omasta kuolemasta toimii vieraantumisen äärimmäisenä pilvilinnana.
Käärmeitä & lävistyksiä ei ole kovinkaan valoisaa luettavaa. Kunnon jälkibeat-kirjallisuuden tyyliin sen alakulttuurikuvauksesta kehkeytyy kuitenkin tokiolaisen wasted-sukupolven kaunistelematon ja intensiivinen äänenavaus.

Esikoiskirjamaisuus näkyy romaanin kerronnallisten keinojen yksioikoisuudessa. Tosin Sami Heino on suomentanut teoksen alkukielen sijaan englannista, joten on mahdoton sanoa, paljonko nyansseja on matkan varrelle jäänyt.

Tero Tähtinen

Ilmestynyt Parnasson numerossa 07/2009.