Minna Juutilainen ja Ari Takalo (toim.):
Freudin jalanjäljillä.
Tietokirja, 326 sivua.
Teos 2009.
Minna Juutilaisen ja Ari Takalon toimittamassa monitieteisessä ja populaaritieteellisessä artikkelikokoelmassa Freudin jalanjäljillä esitellään psykoanalyysin uusia tuulia ja sen nykysovelluksia myös muilla aloilla. Osa aloista on varsin perinteisiä psykoanalyysin liittolaisia, kuten taiteen- ja kulttuurintutkimus. Eksoottisempi näkökulma esitellään Jussi Kotkavirran artikkelissa, jossa pohditaan psykoanalyysin suhdetta moraalifilosofian ongelmiin, ja uusinta uutta edustaa psykoanalyysin ja aivotutkimuksen viimeaikaisen lähentymisen tarkastelu, jolle on omistettu kokonainen kolmen artikkelin osasto. Myös semioottinen ja kasvatustieteellinen näkökulma pääsevät esiin. Jokin yhteiskuntatieteellinenkin artikkeli olisi kenties ollut vielä hyvä saada mukaan.
Edellinen toivomus ei tarkoita sitä, ettei kokoelmassa olisi yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta olennaista tietoa. Esimerkiksi Kari Pylkkäsen artikkeli ”Mielenterveyden markkinoilla”, jossa tarkastellaan mielenterveyspalvelujen kaventuvia resursseja ja erilaisiin hoitomuotoihin uhrattuja voimavaroja, on painava yhteiskunnallinen puheenvuoro. Teoksen toimittajien kirjoittama artikkeli adhd-häiriöstä ja sen hoitamisesta kritisoi vallalla olevaa käytäntöä palauttaa oireet kaikissa tapauksissa lääkehoitoa vaativiin neurologisiin ongelmiin. Kirjoittajat peräänkuuluttavat häiriön tarkastelemista psykoanalyyttisesta näkökulmasta, jolloin neurologiset tekijät paljastuvat vain yhdeksi ja vieläpä varsin marginaaliseksi keskittymisvaikeuksien syyksi.
Kokoelman artikkelit ovat enimmäkseen kiitettävän helppolukuisia mutta silti sisällökkäitä. Kirjan populaareinta ja tutuinta antia on viihteessä vilisevän kauhukuvaston analyysi (Susanna Välimäki); haastavammasta päästä on C. S. Peircen semioottiseen teoriaan pohjautuva esitys erilaisten merkityksenannon muotojen vaiheittaisesta oppimisesta psykoterapiassa (Matti Keinänen).
Freudin jalanjäljillä on kenties hiukan harhaanjohtava otsikko teokselle, jossa ei niinkään kuljeskella psykoanalyysin perustajan vanavedessä kuin jatketaan eteenpäin hänen viitoittamallaan tiellä. Psykoanalyysiin entuudestaan perehtymättömän lukijan taivalta olisi saattanut tasoittaa Sigmund Freudin ajatteluun johdattava artikkeli teoksen alussa.
Nyt vajaan viidenkymmenen sivun laajuisen johdanto-osan kaksi artikkelia on omistettu lähinnä psykoanalyysikritiikin kritiikille. On varmaankin paikallaan todeta, että suuri osa psykoanalyysiin kohdistetusta vastustuksesta perustuu asiantuntemattomiin ennakkoluuloihin ja että psykoanalyysin oivalluksia on varastettu muuhun psykologiseen tutkimukseen lähteitä merkitsemättä (tai edes tiedostamatta). Silti omien lähtökohtien myönteisempi esittely olisi ehkä toiminut parempana johdatuksena aiheeseen kuin valituksi tullut defensiivinen linja. Etenkin kun kirjasta käy muutenkin hyvin ilmi, että Freudin käsityksiä on vajaassa sadassa vuodessa kyetty kehittämään huomionarvoisella tavalla.
Tuomas Juntunen
Tämän merkinnän kommentointi on suljettu.