Hakim Bey:
TAZ.
Esseitä, 191 s.
Suomentanut Mikael Brygger.
Savukeidas 2009.
Kuvitelkaa Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvan opettaja, joka villitsee oppilaitaan ”Let’s All Go Crazy!” -tyyppisillä hokemilla.
Kuvitelkaa elämyksellinen kaupunkikonsultti, joka menee sekaisin hillittömän älyttömistä ideoistaan, kuten tällaisista: ”Valitse joku umpimähkään ja sano hänen perineen ikääntyneen sirkuselefantin.” Nokkeluus löytyy Hakim Beyn kulttiesseekokoelmasta TAZ.
Kirja koostuu tekstifragmenteista, joissa koherentti ideologia on neulottu yhteen punaisella langalla. Nimi tarkoittaa tilapäistä autonomista aluetta. Teoksen alaotsikot ontologinen anarkismi ja poeettinen terrorismi viitoittavat lisää paikkoja, joilla liikutaan. TAZ on ahminut sisäänsä muun muassa situationismia, sufimystikkoja ja beat-runoutta. Kirja tuo mieleen Fight Clubin kulutuskritiikissään. Halun vapaat virtaukset, nomadit, deterritoriallisuus ja ydinperhekritiikki ovat kuin Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin Anti-Oidipuksesta. Sukulaisuus William S. Burroughsiin on ilmeinen. TAZ jatkaa anarkistista, libertaristista ja assasiinien traditiota. Beylla on historintajua.
TAZ on käsikirja, jossa opetetaan tulemaan sinuiksi kaaoksen kanssa.
Sitten on se kaiken alleen peittävä hippipuoli.
1960-luvun lopussa hippiys oli latteasti ymmärrettyä orientalismia ja huuruista tajuntatutkimusta, jolla laajennettiin Minää. 1990-luvun hippiydessä Minää kasvatettiin teknisin apuvälinein. 2000-luvun hippiys markkinoi omia luonnollisia, oikeaoppisia elämäntapojaan. Nykyään hippi pukeutuu valmentajaksi, joka vaatii ihmisiä etsimään Sisäistä Hehkulamppuaan. Yhteistä on paisuteltu minäkuva. Ja vapauden korostus.
Kirjasta löytyvät kaikki hippiyden tunnusmerkit ja se on kuorolaulu vapaudelle. Siksi se on amerikkalainen kirja sen vaarattomimmassa muodossa. Amerikkalaisessa kulttuurissa vapaus on arvo, jota ei arvostella. Siihen tukeudutaan niin valta- kuin reunakulttuureissa, vapaasta markkinataloudesta Jack Kerouaciin.
Pahinta on kuitenkin se, että TAZ:issa vapauden puolesta argumentoidaan niin nolostuttavilla tavoilla. Otsikko ”Villilapset” riittänee perusteluksi. Ja samaanien ylistys. Hakim Bey -nimimerkin takana väijyy marxilainen historioitsija Peter Lamborn Wilson, mutta epäilen, että todellisuudessa kyseessä on huru-ukkojen kuningas Ior Bock.
Kirjan kuvastoa ovat aistillinen seksuaalisuus, sattuma, lapsenmielisyys, värit, spontaanisuus, enkelit – kaikki ihanat hippitoteemit. Toisaalta kirjasta löytyy demoneja, ganjaa, ruutia ja spermaa, mutta nekin on kuorrutettu korrektilla mystisyydellä. Kun mukana on pornoa, siihen pitää saada tantra kylkeen.
TAZ ei ole tosiasiassa kaaoksen, vaan nykyisen järjestyksen käsikirja. Hedonismin ja itsensä toteuttamisen ruokkimisessaan se noudattaa markkinatalouden käskyä: älä ruoki lamaa, älä kieltäydy, vaan laajene. ”Polymorfisen eroksen räjähdysmäinen uudelleen tuleminen.” Kuuliaista toimintaa.
Herman Raivio
Tämän merkinnän kommentointi on suljettu.