Lemmen ABC

Tiina Pystynen:
Lemmentanssit.
Aikuisten kuvakirja, 198 s.
WSOY 2009.

Tiina Pystysen tuotannon keskeisenä elementtinä on 1980-luvun lopusta saakka ollut rajojen ylittäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa rohkeaa kuvan ja sanan sekoittamista. Pystynen on itse ilmoittanut ”piirtävänsä runoja”, mikä on hyvä tapa ilmaista osansa sekä kirjallisuuden että kuvataiteen kentässä. Väliin putoaa ja jymäkästi.

Marginaalista roolia korostaa vielä se, että Pystysen teoksista vain Häpeähäkki (2000) on romaani – ja muitahan tässä maassa ei tunnu ilmestyvän, jos lehdistöä uskoo. Esimerkiksi esseekokoelma Runousoppi: teoria ja käytäntö (2004) pohti syvällisesti kuvan ja sanan suhdetta sekä historiallista suhtautumista kuvaan.

Usein kuvan ja sanan sekoittamiseen on suhtauduttu penseästi, mikä näkyy vaikkapa kuvakertomusten Onnenkoukku (1992) ja Ystävänä yksinäisyys (1997) vastaanotossa – tai sen puutteessa. Ei kelvannut kirjaväelle, ei kuvaväelle.

Tammikuussa Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon saanut Pystynen on kuitenkin sitkeää sorttia ja vain parantunut vanhetessaan. Uusi kirja Lemmentanssit on ”aikuisten kuvakirja”, eräänlainen katsaus eroottisen kuvan historiaan sekä miehen ja naisen välisen suhteen olemukseen. Pystynen arkistaa kuvissaan myyttisiä tarinoita ja tekee ne siten lempeästi naurunalaisiksi. Taideviittausten kirjo ulottuu kivikaudesta Pablo Picassoon, Pieter Brueghelista Otto Dixiin.

Pystynen kuvaa omalla rujonkauniilla ja humoristisellakin tavallaan ihmisten välistä seksiä ja ihmissuhteitakin. Hyvä niin, sillä erotiikka on pohjimmiltaan hauska asia. Siitä pitää nauttia, ei käyttää vallan välineenä.

Kirjan keskiössä on ajatus suhteen väljähtymisestä tai ainakin muuttumisesta vuosien saatossa. Minkäs teet, ihmissuhteissa on väkevämpiä ja valjumpia vaiheita. ”Haluamme toisiamme, koska se kuuluu velvollisuuksiin”, huokailee yhden kuvan pariskunta. ”Retkiluistelu on jännittävämpää kuin seksi”, kuuluu toinen aforismin tapainen.

Kuvat korostavat ihmisten välisiä eroja, eivät ehkä niinkään yhtäläisyyksiä. Halu on usein tabu, mutta niin on haluttomuuskin. Eikä seksi ole vain nuoria ja kauniita varten, kuten televisio ja mainosmaailma antavat ymmärtää.

Pystynen luo kokonaisvaltaisia taideteoksia, joissa Jumala luuraa yksityiskohdissa. Lemmentanssit on muutaman edellisen kirjan tavoin äärettömän kaunis jo esineenä. Puoliranskalainen sidos, kuviin istuvat kirjasimet, miellyttävältä kädessä tuntuva paperi, kuvien intensiteettiä tukeva formaatti: voi kun kirjoja tehtäisiin aina tällaisella rakkaudella!

Himon rinnalle tulee vuosien mittaan tietoa ja taitoa ja seksistä tulee suorittamisen sijaan arjen ylittämistä aistien keinoin. Lemmentanssit on osoitus himon, tiedon ja taidon yhdistymisestä.

Ville Hänninen