Jani Saxell:
Vaihtoehtoinen USA.
Reportaasikirja, 542 s.
Avain 2009.
Mittava reportaasikirja Vaihtoehtoinen USA on kiintoisa, kiehtova ja kunnianhimoinen.
USA on todella ei-eurooppalainen maa, hankalasti ymmärrettävä ja hyvin omalakinen.
Kirja jakautuu matkakokemuksiin ja haastatteluihin vuosina 2007–2009. Kirjoitusta on ohjannut ihmisten kautta -periaate. Pääasiaksi muodostuu vaihtoehtoryhmittymien esittely kirjailijaesittelyjen ohella. Täydet tietolaatikot ovat tiukka asialisä.
Teoksesta imenee, miten kirjava ja elävä vaihtoehtoisuuden kenttä USA:ssa on. Ryhmittymät ulottuvat poliittisista ja uskonnollisista sateenkaari- ja partiohenkeen. Yksi kiinnostavimpia lukuja on Yhdysvaltain sosiaalifoorumin (USSF) esittely. Siinä paljastuu yhteiskuntarakenteen hauraus ja puutteet, siemenet vaihtoehtoisuuden kasvaa.
Jani Saxell on aito vastuukansalainen. Hän välttää mustavalkoisuutta, hänessä on valmiutta ja antaumusta erilaisuudelle ja vastarinnalle. Vaikka sympatiat suuntautuvat kaltoin kohdeltuihin, ongelmat ja tilanteet avautuvat useasta näkökulmasta.
Liikkeissä ovat vaihdelleet väkivaltaisuus ja väkivallattomuus ja niitä sävyttäneet mustat, punaiset ja latinot keltaisia myöten. Orjuus näyttää jatkuvan, nyt uusin muodoin. Köyhyys, rotukysymykset, rauhan asia, työllisyys, toimeentulo ja koulutus, rikollisuus ja vankilaolot, naisten asema, asunto- ja sosiaaliasiat ovat loputon ongelmavyyhti häikäilemätöntä, väkivaltaista ja yksisilmäistä valtakoneistoa vastaan ja sen alla. Rakenteellinen hajaannus on pysyvää. Yläluokka keksii mielikuvituksellisen petollisia keinoja valtaa pönkittäessään. Vaihtoehtoiset ryhmittymät koettavat paikata sen tai sitä, mikä ”yhtiövaltiolta” toistuvasti tekemättä jää ja jota sen jäljiltä syntyy.
Liikkeen merkitys ei ole tavoitella pysyvyyttä vaan pysyvyyden kyseenalaistaminen. Siksi tulemisen jälkeen on myös osattava mennä, jos tarve on. Hierarkiat niissä ovat löyhät, yksilöt keskeisessä asemassa, todellisiin ongelmiin puuttuminen, innostus ja idealistisuus ihailtavaa. Anarkistit kärjistäessään monesti paljastavat peruuttamattomia totuuksia. Mutta totuudet ehdottomina ovat vasta lähtökohta, eivät vielä ratkaisu.
Ei vallan anastaminen pelottavaa ole vaan sen saaminen, tuntuu yksi luetun oppi olevan. Todellinen valta on lopulta niin pelottavaa, että jotkut torjuvat sen. Ja valtio näyttää viestittävän, miten vallasta kiinni pitäminen se vasta vaativaa onkin, kaikki keinot tuntuvat oikeutetuilta. On kiusallista tunnustaa, miten monimutkaista kaikki on. Houkuttelevampaa on pysytellä marginaalissa ja toteuttaa pienimuotoisuuden tehtävää. Ja siinäpä se, tavoite joidenkin mielissä onkin juuri se pienistä yhteisöistä koostuva, suuria mittoja kaihtava muoto.
Kirjassa on ylenpalttisesti tietoa ja tarpeellista muistiinpalauttamista, historiaa, ajankohtaisuutta ja kiinnostavia, uskoa muutokseen ylläpitäviä henkilöitä. Kahteen asiaan olisin puuttunut. Runsaus olisi edellyttänyt ankaralla kädellä editointia sekä esittelyt oheensa analyyttistä osuutta.
Matti Saurama
Tämän merkinnän kommentointi on suljettu.