Janne Salminen:
Pientareilla on paljon raatoja.
Novelleja, 165 s.
Atena, 2010.

Näkökulma mikro, tematiikka makro. Janne Salmisen esikoisnovellikokoelma Pientareilla on paljon raatoja pelaa pikkukaupungin pienen ihmisen laajalla tajunnalla. Näin on huolimatta siitä, että Salminen pitää kiireisinä myös kylän epäluotettavat kertojat, lapset, vanhukset, tietotaidoiltaan muuten rajoittuneet. Tekijän syntyjuuret sivuuttaenkin sisällössä maistuu pirkanmaalaisuus: sisäsuomalaisuus ja tervehenkinen tehdastyöläisyys.

Kokoelma on jaettu kolmeen. Huomaan sovittelevani jakoviivaa myös sisällön alueelle: kakkonen lievästi jo lupailee, aivan erityisesti novellein ”Kuin lintu” ja ”Vastakkainasettelun aika on ohi”. Näistä ensimmäisessä maailmaa havainnoidaan haravanvarresta: suojatyössä seurakunnan puisto-osastossa voi joutua suuriinkin seikkailuihin. Jälkimmäisessä työuransa päättänyt kiipeää konkreettisesti korkealle, kotitalon ja paperitehtaan väliseen kuusenlatvaan. Näissä novelleissa Salminen saavuttaa ihailtavan ilmaisun ja muuten tiukassa istuva realistisuus jopa maagisen rajan: ei kai se aivan kirjaimellisestakaan käy, kun iso mies nukkuu yönsä kuusenlatvassa.

”Vapaa taivas aukesi mun silmieni eteen ihan kuin se olisi ollut laskeutumassa kohti. Tuuli pikkuisen, muttei liikaa. Juuri sen verran, että tehtaan humina peittyi. Mää heräsin kun oli jo täysi päivä. Tuuli heilutti kuusen latvaa, ja mää pidin niistä risureunoista kiinni.”

Kolmas osa on kokonaisuutena kieltämättä kiinnostavin – tasalaatuisin ja tyylikkäin. Niminovelli on yksiselitteistä osaamista, ja kokoelman kaunein on sen päättävä ”Sinä olet syntynyt täällä”. Taas puskee epäluotettavuus pitelemättömänä pintaan. Kompetentin kansalaisen mitat sinänsä täyttävä turkistarhaajan vaimo päästää vähitellen otteen irti miehestään ja mielenterveydestään, kiintyy sen sijaan kettuun. Matti makaa mädäntyvänä sängyssä. Salmisen lause on lyhkäinen ja ilmaiseva.

Ennakoimatonta on teoksessa sen tietty episodimaisuus: tarinoiden välillä vaihtuu aika ja fokus, paikan ja henkilöhahmojen pysyessä samoina. Teatterintekijän tekniikaksi tämä istuu.

Kokoelmassa koettelee ainoastaan ensimmäisen osan epätasaisuus. Salmisen lapsinovellit eivät yllätä, siis hahmotu erityisen raikkaiksi. Tekijä vaihtaa diskurssia uskottavasti äänessä olijasta toiseen, mutta lapsenpuhe tuntuu puuroutuneelta. Nimipolitiikka lienee sekin harkinnan tulos, muttei kyllä välttämättä aivan onnistunein: pitkät, monisanaiset otsikot eivät iske lyönteinä lukijan tajuntaan. Teoksen nimenä Pientareilla on paljon raatoja kismittänee tosin lähinnä taivutusvaikeuksien kanssa painiskelevaa kirjallisuuskriitikkoa.

Raisa Mattila

Ilmestynyt Parnasson numerossa 2/2010.