Teemu Kaskinen–Heikki Heiskanen:
Norsun vuosi.
Romaani, 302 s.
WSOY 2010.

Teemu Kaskisen ja Heikki Heiskasen yhdessä tekemä rikosromaani Norsun vuosi pyrkii uudistamaan dekkarigenreä monella tavalla.

Kirja on omistettu suosikkifilosofi ja kultturikriitikko Slavoj Žižekille. Hän on se slovenialainen partamies, joka selittää maailmaa nurinkurisesti mutta hauskasti kirjoissaan ja luennoillaan.

Kansipaperissa ei selvitetä miesten työnjakoa. Erään lehtijutun mukaan Heiskanen olisi tehnyt taustatyöt ja Kaskinen kirjoittanut tarinan. Olisiko se syy skitsofreniaa muistuttavaan oireiluun siellä täällä?

Takakansi sanoo kirjan käynnistävän ”kovaotteisen dekkarisarjan, jonka päähenkilö on täydellinen vastakohta perinteisille lökäpöksypoliiseille”. Mille perinteisille lökäpöksypoliiseille? Ei suomalaisissa dekkareissa ole vuosikymmeniin esiintynyt sellaisia. Rikostutkijat on jo kauan esitetty hyvin koulutettuina, sinnikkäinä ryhmätyön puurtajina.

Kirjan minäkertoja Heikki ”Norsu” Norén on Helsingin poliisin huumeyksikössä työskentelevä ylikonstaapeli. Hän on mukana huumekauppiaiden kiinniotossa ja huomaa tutun lääkärin olevan yhden auton kuskina. Hän iskee lääkärin tainnoksiin ja heittää tämän auton takakonttiin piiloon kollegoiden katseilta. Virkavirhe, vähintään. Lisäksi hän ampuu hengiltä paikalle eksyneen hirven.

Norén siirretään väkivaltayksikköön. Sen jutut eivät ole vähäisiä nujakoita. Velodromilta löytyy miehen ruumis. Tämän molemmat kädet on revitty irti. Pää ei ole irronnut kokonaan. Mies oli saksalainen urheilutoimittaja, jolla tiedetään olleen yhteyksiä Stasiin.

Romaaniin saadaan kytketyksi monenlaista ajankohtaista ainesta Tiitisen listasta ja suomalaisten poliitikkojen DDR-yhteyksistä dopingiin ja väkivaltaiseen moottoripyöräjengiin. Poliisit pohtivat keskenään median vasemmistolaisuutta. Muuan kollega ei suostu enää lukemaan muita lehtiä kuin Aamulehteä.

Norén käy kuntosalilla ja pitää arvossa kykyään voittaa tappelut. Hän käyttää laillisia ja laittomia kemikaaleja pysyäkseen vireessä. Koska työ on vuorotyötä, hänen yhteytensä perheeseen on katkonainen.
Kirjan väkivaltakuvaukset ovat realistisia ja raakoja. Niin on aito väkivaltakin. Kirjailijan tyylitaju ratkaisee, hyväksyykö lukija kerronnan sävyt.

Norsun vuosi on kirjoitettu monipuolisella ja rikkaalla kielellä. Mukana on teräviä oivalluksia.Nimi lienee viittaus kiinalaiseen kalenteriin, parkkihalliin eksynyt hirvi on suomalais-kansallista leikinlaskua. Keventääkö tämä pilailu rankkaa tarinaa?

Minäkertoja Norénin ajatukset juoksevat vilkkaasti ja usein vähän sekavasti, ehkä huumaavien aineiden vaikutuksesta.

Dekkarit luetaan tavallisesti yhden kerran. Siksi niitten olisi hyvä olla sillä tavoin selkeitä, että lukija pysyy koko matkan kärryillä. Kirjailijan liika nokkeluus voi aiheuttaa kesken jättämisen.
Koska Norsun vuosi on dekkarisarjan avaus, olisi Norsu Norénin viisasta heti luopua lain ja poliisin ohjeiden vastaisesta väkivallasta. Sarjan päähenkilö vaihtuu heti, jos Norénin temput tulevat tutkijakollegoiden tietoon.

Mikko Varis

Ilmestynyt Parnasson numerossa 2/2010.