Päivi Kosonen, Päivi Mäkirinta,
Eila Rantonen (toim):
Imperiumin perilliset. Esseitä
brittiläisestä nykykirjallisuudesta.
Tietokirja, 344 s.
Avain 2009.

Brittiläisen nykykirjallisuuden kiistattoman ja samalla harmillisen valta-aseman vuoksi on tärkeää, että siitä julkaistaan katsauksia ja tutkimusta. Eseevalikoima Imperiumin perilliset hahmottaa vakiintuneen nykyromaanin suuntauksia ansiokkaasti. Teos esittelee 22 kirjailijan tuotantoa Doris Lessingistä J. K. Rowlingiin ja Jeanette Wintersonista Alexander McCall Smithiin.

Kirjan toimittajat korostavat esipuheessaan osaavasti brittikirjallisuuden yhteiskunnallista ja historiallista taustaa, mutta jättävät vähälle huomiolle tyylien ja tekijäpolvien historian ja niiden kiinteät yhteydet nykykirjallisuuteen.

Kokoelman nautinnollisimpia kirjoituksia on Joel Kuortin essee ”Salman Rushdien kerrokset”. Rushdie on monikulttuurisen brittikirjallisuuden ehdottomia tienraivaajahahmoja. Kuortti kirjoittaa vangitsevasti kirjailijan pääteosten Keskiyön lapset ja Saatanalliset säkeet maagisesta laadusta ja historian tajusta.

Anu Silfverberg kirjoittaa Hanif Kureishista yhtä aikaa vapaasti ja nasevasti. Mainion luennan saavat erityisesti teokset Esikaupunkien Buddha sekä Lähtö ja neljä muuta tarinaa. Kureishikin kuuluu Imperiumin perillisten ytimeen: hän on toisen polven pakistanilainen maahanmuuttaja ja Brittien sukupolvikirjailija.

Kiinnostava on myös queer-tutkijan Pia Livia Hekanahon essee Alan Hollinghurstin tuotantosta. Booker-palkitun Hollinghurstin romaaneja ei muuten ole suomennettu; antologia palvelee lukijaa myös listaamalla kaikki kirjailijoiden teosten suomennokset.

Keskiluokkaista, valkoihoista, heteroseksuaalista mieskirjailijaa edustavat tekijät, kuten Ian McEwan tai Martin Amis, eivät enää seiso brittikirjallisuuden valokeilassa yksin eivätkä aina edes kovin puoleensavetävinä. Esiin ovat astuneet useita kulttuurisia ja yhteiskunnallisia identiteettejä yhdistelevät kirjailijat, kuten antologian Zadie Smith, Kazuo Ishiguro, Caryl Phillips ja Monica Ali.

Populaarit romaanit ja niiden tekijät on otettu esseekokoelmaan mukaan, ja hyvä niin. Brittiläisen populaarikirjallisuuden maine ja teot ovat vertaansa vailla. Dekkaristien ohella Imperiumin perillisissä esitellään Bridget Jones -hiteistä tunnetun Helen Fieldingin tuotanto sekä Alan Mooren sarjakuvat.

Imperiumin perilliset on osin lennokas, upea esseekokoelma ja antoisaa luettavaa kaikille. Toisilta osin kokonaisuus jää akateemisen oloiseksi ja moni essee sisäänpäinkääntyneeksi.

Jäin kaipaamaan väkeviä, lahjakkaita uuden polven kirjailijoita – uusia nimiä ja lajityyppien kirjoa. Olisi ollut myös sopivaa, että romaanien kääntäjät ja käännöstyö olisivat olleet kirjassa näyttävämmin esillä, Eva Siikarla, Arto Häilä, Seppo Loponen, muiden muassa. Mutta kaikkea ei saa yhdeltä antologialta toivoa. Ylipäätään voisi toivoa lisää tasokasta, lukijaystävällistä esseekirjallisuutta.

Piritta Maavuori

Ilmestynyt Parnasson numerossa 3/2010.