Johanna Sinisalo:
Möbiuksen maa.
Lastenromaani, 156 s.
Kuvittanut Miisa Lopperi.
Teos 2010.

Johanna Sinisalo on kietonut lastenromaaniinsa arkielämän viisautta, kirjallisuuden propagointia ja science-aihelmia, joiden kuvailusta hän on ns. aikuistenkirjailijana saanut tunnustusta. Romaani etenee seurallisesti seikkaillen. Pii-tyttö pelastaa uhatun Möbiuksen maan kiertämällä rengasmaailmaa puoli kierrosta. ”Jotkut aikuiset kehuskelivat kiertäneensä maailmaa – mutta tällaista maailman kiertämistä he eivät taatusti olleet ikinä tehneet!”

Piin todellisuudentajuinen matkakumppani Topo toteaa, ettei yksi maailmanpelastaja pysty koskaan ratkaisemaan kaikkia ongelmia. ”Voi vain antaa hyviä alkuja.”

Pii on kahdeksanvuotiaaksi poikkeuksellisen matematiikka- ja luonnontiedetietoinen, ja Sinisalo huomauttaakin pariin kertaan, että sellaista sopii odottaa henkilöltä, joka on jo nimellään ainaiseksi sidottu ympyröihin. (Aikuisena Pii kuuluu saavan kvanttimekaniikan tutkimuksistaan Nobelin palkinnon.) Pii miettii sekä Möbiuksen maassa että kotonaan Tampereella luontevasti elämää ja kuolemaa ja ajan ja totuuden suhteellisuutta.

Nuori seikkailija ammentaa toimintaohjeita lukemistaan kirjoista. Hänellä on laaja ja valikoiva kirjallisuuden tuntemus. Narnia-sarjan piittaamatonta tappamista hän kummeksuu, koska hänestä on kaameaa tappaa joku joka osaa puhua; ”Narniassa sitä tehtiin koko ajan.” Äidin kirjahyllystä hän on kuusivuotiaana poiminut nimellään houkuttelevan Piin elämä -romaanin, mutta siinä on ollut pelottava tiikeri. Seitsenvuotiaana hän on aloittanut Ylpeyden ja ennakkoluulon lukemisen, täysin mielenkiinnoton kirja, mutta kahden luvun lukemisesta oppi että kun kirjoitetaan Sir, lausutaankin Söör. ”Ei ikinä voinut etukäteen tietää, mikä jonkun kirjan lukemisessa osoittautuu myöhemmin hyödylliseksi.”

Kahdeksanvuotiaan nykylapsen arjen kuvaukset ovat mainiota luettavaa. Piillä on avain nauhassa, ”joka olisi ollut erittäin lapsellinen ellei se sattumalta olisi ollut myös hyvin muodikas”. Piin vanhemmat ovat ystävällisiä sivuhenkilöitä; äiti vilahtelee juttelemassa tärkeistä asioista viinilasin äärellä rouva Kiiskijoen kanssa. Tärkeät ovat myös pikkutyttöjen ystävyyssuhteet, romaanin aloittajat ja lopettajat.

Pii, kolmesta siskosta nuorin, potee aluksi sisaruskateutta. Siskoilla on rintaliivit, Lauralla on balettilahjakkuutta, ja Mirka on kokkilahjakkuus. Piillä on vaikeaa, lahjakkailla ei, ”lahjakkuus työnsi ja veti niitä joka paikkaan”. Lopussa Pii tunnistaa lahjakkuutensa, mutta tietää myös, että lahjakkuuden lisäksi tarvitaan ponnistelua.

Aikuisen silmin luettuna Möbiuksen maa on kauniisti opettavainen. Lapsi saattaa selvitä kiinnostavan kirjan läpi hidastamatta opetuksiin ollenkaan. Saa selvitä! Aikuisen silmin katsottuna kuvitus – etenkin kansi ja selittämättömästi päätön, sureva Pii sivulla 104 – on kertomuksen hengestä poikkeava: raskaampi, ääriviivaisempi.

Kaisa Neimala

Ilmestynyt Parnasson numerossa 4/2010.