John Irving:
Viimeinen yö Twisted Riverillä.
Romaani, 611 s.
Suomentanut Kristiina Rikman.
Tammi 2010.

Erin Reilly, lääkäri, todellinen lukunainen ja John Irvingin uuden romaanin päähenkilön Danny Baciagalupon ystävä, haluaa lukea ”pitkiä, yksityiskohtaisia romaaneja”. Erin on päässyt henkilöksi pitkään, yksityiskohtaiseen romaaniin. Pituutta on seitsemättä sataa sivua, ja detaljeja riittää.

Yksityiskohtaisuutta korostaa Irvingin tapa täsmentää sanottua. Ensin kertoja mainitsee, että wanigan, uittokojuista New Hampshiressa käytetty nimitys, on abenakien kieltä. Heti perään hän esittää suluissa täsmennyksen, että toisen lähteen mukaan onkin kyseessä alconquinien kieli. Ja kun kokki valmistaa pastaa ja mustekalaa, sulkulauseke kertoo lisätiedon: mustekala kypsyy hitaasti mausteisessa marinarakastikkeessa mustien oliivien ja pinjansiementen kanssa. Viimeinen yö Twisted Riverillä on kukkuroillaan ruokalajeja. Danny on italialaisen kokin lapsi, itsekin ruuanlaittoon ja sen hienouksien kuvailuun perehtynyt.

Kun Danny hiljakseen kasvaa menetyskirjailijaksi, John Irving saa tilaisuuden esittää näkemyksensä kirjailijan työhön kypsymisestä ja uralla etenemisestä. Näissä suorastaan ohjelmaksi hahmottuvissa kohdissa on paljon tuttua, mutta runsaasti myös sellaisia huomioita ja väitteitä, joita ei fiktion kirjoittamisen kokemuksista osaton lukija aavistelekaan.

Kirjailijalle kuuluu esimerkiksi olevan arvaamattoman arvokas hetki, jona ihminen tietää, että hänen pitäisi sanoa jotain, mutta ei keksi mitä sanoisi. (Tässä John Irving lähestyy Petri Tammisen ajatuksia kirjoittamisen syistä, niin hauskan erilaisista kirjailijoista kuin onkin kyse.) Irving esittelee myös Danny Baciagalupon, juoneen uskovan kirjailijan, kertojasuosikkeja; Hemingwaytä ei suosita – Hemingwayn puheet ovat hevonpaskaa.

Juoneen uskova kirjailija Irving kuljettaa pitkän, yksityiskohtaisen romaaninsa läpi jäntevää juonta. On kyse siitä, kuka tappaa kenetkin, kuka kuolee muuten mistäkin syystä, kuka rakastaa ketäkin, miksi joku ei rakasta jotakuta tarpeeksi. Henkilöt ovat värikkäitä ja uskottavia; poistuneet äidit ovat pikkuruisia, rakastettavat naiset ovat pitkiä ja paksuja. Karski uittomies Ketchum on hieno hahmo. Ketchumilla on paljon painavaa sanottavaa Yhdysvaltain ulko- ja sisäpolitiikasta, hän ei todellakaan ole niitä ihmisiä jotka eivät keksi mitä sanoisivat.

Romaanin Danny hämmästelee sitä, että kritiikki ja lukijat moittivat häntä teemojen toistamisesta. Totta kai ihminen siitä kirjoittaa minkä tuntee tärkeäksi. Miksi valitetaan? En nyt valita vaan ilahdun: hauska tavata vanhat tutut. Viimeinen yö Twisted Riverillä kertoo elävistä, kuolleista ja kuvitelluista karhuista, koirista (erityisesti labradorinnoutajasta taas) ja koirien piereskelystä, miesten urheilusta, kolarista jossa kuljettajan sepalus on auki, lasten hämmennyksestä aikuisten seksin äärellä… Tutut Irving-ainekset solahtavat mukavasti uuteen juoneen.

Kaisa Neimala

Ilmestynyt Parnasson numerossa 4/2010.