Thomas Glavinic:
Toiveet, jotka toteutuvat.
Romaani, 347 s.
Suomentanut Tiina Hakala.
Atena 2010.

Jonas on 35-vuotias perheenisä. Hänellä on kaksi poikaa, hankala vaimo, rakastettu Marie ja masentava työ mainostoimistossa. Jonasta hirvittää ajan kuluminen. Lisäksi koko maailman kärsimys tuntuu kaatuvan hänen päälleen. Jotain pitäisi elämässä muuttaa. Mutta kun ei voi. Vai voiko?

Kaikki tarinat alkavat siitä, että kirjailija istuttaa päähenkilönsä alkutilanteeseen. Mitä koskettavampi juoni, sitä enemmän henkilöä jatkossa yleensä kidutetaan. Thomas Glavinic on seitsemännessä romaanissaan ollut jälleen erityisen kavalalla päällä. Vanhaa satua mukaellen hän kaikkivaltiaana ensi alkuun ilmoittaa toteuttavansa Jonaksen toiveet.

Jonas suhtautuu kaljalta lemuavan miehen höpötyksiin epäillen. Pian hän kuitenkin huomaa ympäristössään muutoksia, kuin ihmeitä.

Mitä Jonas siis on toivonut? Ennen kaikkea elämän ymmärtämistä ja syvällisiä kokemuksia. Mutta on hänellä paljon muitakin, viettipohjaisia toiveita, joita hän ei tiedosta. Ei kestä kauaa, kun Jonaksen elämästä kehittyy apokalyptinen ja hallitsematon vyöry. Harva oikeasti haluaa kaikkea, mitä toivoo.

Henkilöhahmona Jonas on korostetun tavallinen ikäpolvensa itsekeskeinen edustaja. Kulutus ja koneet ovat iso osa arkea. Pulmat ratkotaan järjellä, kirkko on hylätty ajat sitten. Turhautumiseen etsitään lohtua kiihkeästä rakkaudesta ja päihteistä. Epäkypsät aikuiset suhtautuvat vastuuseen vastentahtoisesti ja lusmuavat, kun kukaan ei näe.

Jo lapsena Jonas on tullut siihen tulokseen, että koska maailmassa on niin paljon kärsimystä, se ei mitenkään voi olla todellinen. Kyse on ehkä yksinomaan häntä varten kehitetystä tietokonesimulaatiosta.

Glavinic jujuttaa lukijaa monta kertaa. Tarinan suunnanvaihdosten myötä kohtalon pelinappulaksi muuttunutta Jonasta on tarkasteltava uudesta kulmasta. Aavistaako Jonas jotain suuresta vedätyksestä? Vai onko kauhutarinaksi taittuvassa romaanissa vanha kunnon opetus? Hybriksessä piehtaroivan ihmisen pitää oppia nöyryyttä ja kohtuutta sekä toisaalta lopettaa marina muka pienistä mahdollisuuksistaan. Tai entä, jos pelkästä elämisestä huonoa omaatuntoa poteva Jonas onkin sairas? Marie rauhoittelee: “Olet ihminen, siinä kaikki.”

Toiveet, jotka toteutuvat on eri tasoilla liikkuva filosofinen romaani. Ajatus mielestämme todellisuuden luovana voimana on kiinnostava. Jos maailma tällaisenaan on toiveidemme mukainen, millaisia ihmisiä me oikein olemme?

Kokonaisuutena romaani kuitenkin esittelee tuttuja kysymyksiä vapaasta tahdosta ja ristiriitaisesta maailmankuvasta tarjoamatta uutta. Yhä surrealistisempi loppupuoli ja ihanan Marien viisaudet hipovat esoteerisia latteuksia. Vaelletaan kummissa maisemissa ja Jonas kokee kuluvaa hetkeä. Monta kertaa mies hakee mielenrauhaa naisen sisältä.

Parhaimmillaan teos on kekseliäs ja tunnistettava kuva nykyihmisen havaintohorisontista. Tunteisiin se vetoaa paikoin. Glavinicin kerronnan luonnollinen rytmi on käännöksessä hävinnyt.

Satu Taskinen

Ilmestynyt Parnasson numerossa 6/2010.