Netta Walldén:
Ruben ja rouva Mallamudin tapaus.
Lastenromaani, 161 s.
Kuvittanut Laura Valojärvi.
WSOY 2011.

Ruben ja rouva Mallamudin tapaus kuuluu aloittavan sarjan. Kauniin pikku kirjan takakanteen on suunniteltu sarjan tunnus: Oranssireunaisesta ympyrän aukosta kurkistaa pisamainen, pysty- ja punatukkainen, keijukaisenkorvainen ja valtavasilmäinen poika. Ympyrän reunaan on kirjoitettu RUBENIN TUTKIMUKSIA. Laura Valojärven piirtämä Ruben on hyvin käyttökelpoinen valittuun kirjallisuudenlajiin päähenkilöksi. Silmät sopivat kaikenlaiseen kurkistamiseen, tarkat korvat kuulevat vihjeet. Kun pikkusisko Lisa on Mallamudin mysteerin alussa kuulevinaan vain vaahteranlehtien kahinaa, Ruben on analyyttinen, runollinen ja eri mieltä:

”Ääni ei ollut sillä tavalla karhea kuin ääni, joka syntyy kohmeisten vaahteranlehtien kahinasta eikä liioin sillä tavalla vienonpehmeä, joka syntyy aamuhuurteisten ruohonkorsien kumartuessa tosiaan vasten. Ei, ääni oli jotain siltä väliltä. Siinä oli aavistus lepatusta, hieman terävämmän kuuloista kuin pyykin lepatus mutta hieman pehmeämpää kuin lepakonsiipien lepatus yöunen painuneen Saarnilaakson yllä.”

Valittu kirjallisuudenlaji voisi olla nimeltään satudekkari. Mysteeri on lapsille sopivan rauhallinen: naapurista kuuluu eriskummallista kahinaa. Sitä paitsi naapurin rouva Mallamud ei käy missään eikä hänen luonaan käy ketään. Totta kai reippaiden sisarusten kuuluu ottaa tilanteesta selvää. Ruben ja pikkusisko tuovat mieleen aikaisempia sankareita: ihan kuin Tommi ja Annikka olisivat päättäneet lähteä seikkailemaan vaikka Peppi on poissa.

Teoksen tapahtumaympäristö on suomalainen pikkukaupunki tai isomman kaupungin pikku kaupunginosa. Paikannimet ovat suomalaiset: Saarnilaakso, Lehtikuja. Kuvittelen kertomuksen luontevasti sopivan muihinkin maihin. Mahdanko erehtyä, jos ajattelen kirjoittajan jo miettineen kääntämisen mahdollisuuksia?

Henkilöiden nimet ja niiden oikeinkirjoitus heilahtelevat perisuomalaisista kansainvälisiin. Ruben ja Lisa kirjoittavat etunimensä lyhyin vokaalein, ja heidän vanhempansa ovat uljaasti Valdemar ja Virginia, mutta perheen sukunimi on suomenkaikuisesti Pinterä. Naapuri Armas Vaara on jostain yhyttänyt vaimokseen Marselan, ja tarinan etenemiselle tärkeän postinkantajan henkevä nimi on Aatos Pasternak. Salaperäinen rouva, jonka luona kiinnostavasti tapahtuu, on ristimänimeltään Angela; hänen sukunimensä Mallamudin pyrkii amerikanjuutalaisen proosan ystävä koko ajan lukemaan väärin: Malamud.

Kertomus liikahtelee mukavasti realismista sadun puolelle. Realismin huumoria tarjoavat ennen kaikkea aikuiset. Rubenin ja Lisan äiti on perin hauskasti kuvattu hössöttäjä, ”niitä naisia, jotka säikähtivät pienimmästäkin asiantyngästä”. Marsela Vaara rientää asettelemaan kukkamaljakon neilikat sievempään asentoon, kun ovikello soi, ja rouva Mallamud osoittaa itsenäisyytensä ripustamalla ulsterinsa omin käsin naulakkoon. Vahvinta sadun voimaa on rouva Mallamudin kiinalaisilla posliininukeilla. They show no emotion – Netta Walldénilla on varmaan ollut pätevä syy valita viehättävälle lastenkirjalleen englanninkielinen motto.

Rauhallisen hauskasta, kauniisti kuvitettuna etenevästä sadusta voi poimia viisaita mietelmiä. ”Ihmisillä on vain tapana pitää erikoisina asioita, joista heillä ei ole tietoa.”

Kaisa Neimala

Ilmestynyt Parnasson numerossa 7/2011.